Viikonloppu iliman suunnitelmia..?

Tässä viikko pulijattu ja kulijattu lasten rääkättävänä. Tanssi- ja laulutaidot parantunu taas pientä poikaa (3kk) hyysätessä ja nukuttaessa. Vielähän tuo ääni kuitenkin pihisee ja jalaka nousee, joten ei hättää.
Viikonloppu lähes ilman suunnitelmia. Tosin... perjantai ilta varattu paikallisen kulttuurin tutkimiseen seinänaapurin kansa (saatte arvata mitä tämä käsittää), lauantai aamu/aamupäivä ois ensimmäinen reissu läheiselle salille tutustumaan, sekä sen jälkeen treffailua jälleen Ankan kansa. Nämä treffit ostosreissun merkeissä toki. (Ne syyskengät ja -takki alkaa tosiaan olla jo kovaa huutoa täälläkin tähän aikaa vuodesta) Sunnuntaille kaavailin jo uintireissua läheiseen uimahalliin, kunnes tulin siihen tulokseen, että antaapa sen nyt sitten vielä olla, ja katotaan sitten lähemmin lissää.

Saa nähä, että joutaako tässä kohta lähtiä uutta luuria ja läppäriäkin ostamaan. Luuri reistaa tapansa mukaan minkä kerkiää, sehän ei ole uutta tuolla ns.simpukkapuhelimella. Aataminajoilta peräisin oleva läppäri sai eilen vuosihuollon. Siinä sivussa meni w-kirjain imurin suihin, ja ä-kirjaimelle tapahtu jottain varsin jännää. Ennen toimi siis ihan hyvin, mutta päivällisen "huollon" jäläkeen sitä saa painaa rystyset valkosena. Välillä jo laitoin a:ta ä:n sijasta, kun feispuukissa immeisten kansa porisin. :D Jospa kuitenkin "raadoissa" vielä vähä aikaa henki pihisis.

Ilima näyttää aivan mahtavalta. Aurinko paistaa. Tosin mittarissa taisi olla viileimmät lukemat täällä tälle syksyä kun herätessä kattoin; +7. Siinähä melkein aamukahavi höyrysi... ja loputtomalle ostoslistalle lisättävä vieläpä jotkut talvisemmat lenkkeilyhousut. Kyllä tuo caprimitta lahkeille alkaa olla jo nuita menneen kesän juttuja. 

Kokonaisuudessaa täällä kaikki hyvin. Viikot valuu arjen keskellä, eikä yleensä satu mitään mullistavaa. Tosin tänään odottelen postipoikaa tuomaan minulle varsin maailmaani mullistavana lähetyksen Suomesta! Osa kamppeista kun jäi kaiken lähtöhässäkän keskellä kotia, niin siellähän oli mm.lenkkareihin kunnon pohojalliset, että voipi surutta lenkkeillä. Joten niitä tässä nyt oottelen, sekä -uuden harrastuksen siintäen silmissä- muutamaa lankakerrää. Nyt voitte siis kaikki joululahjan ansainneet ystäväiseni ja lähisukulaiseni toivoa, että ette saa juuri minulta sitä pehmeääpakettia tänä vuonna. ;D 


Nyt lähen kokkeilemmaan, että joskos siellä vielä vois yhen kerran ulukoiluttaa niitä kylymiä capreja lenkkeillessä. Jos hypotermia meinaa iskeä, niin tassua vaan toisen etteen.

Tämmönen kiva kaveri kävi yks päivä porinoimassa, kun oli tuo kattoikkuna auki... :D