Talviaikaan siirtyminen kynttiläillallisen siivittämänä, kuinkas muutenkaan?

Tällä viikolla on ilmat yllättänyt kesäisyydellään. Tänäänki oli siinä +15-17 kieppeillä lämpötila. Lokakuu lähenee loppuaan, joten siihen nähden on ihan kivat lukemat. Mutta toivotan Marraskuun tervetulleeksi, sekä talven sen mukana. Kellot siirrettiin talviaikaan viimeyönä täälläkin. Tosin aamulla yksi lisätunti unta ei tuntunut missään, sillä sen verran myöhään tuli kukuttua yöllä. Nyt "nakit silimillä", eikä ole huolenaihetta, että eikö sais ensyönä unta. :)

Viikonloppu meni edellistä huomattavasti rauhallisemmissa oloissa, ihan tässä "kotikonnuilla". Lauantaina otin iltapäivästä ratikan, vanha tuttu, nro.25. Sillä kiidin sitten jo lähes kodinomaiseen Ixellesiin, tarkoituksena ilostuttaa Ankan iltaa. Siinä taidettiin onnistua puolin ja toisin, sillä vatsalihasreeni oli taattu naurunremakasta johtuen. Illan vietimme Ankan au pair perheen talossa isäntää ja emäntää leikkien. Ohjelmassa oli mm. jotain niinki ihanaa, kuin kasallinen lakanoita viikattavana! Mitä muuta sitä Lauantailtana toivoo? Ei kai mitään enää tuon onnentäyttymyksen jälkeen. Kun turhaan voimaa pihtailematta lakanat vedettiin ja viikattiin, niin huomattiin että joko me on käyty puntilla liikaa, tai sitten lakanat on vanahoja. Yksi pussilakana, sekä yksi aluslakana nimittäin koki kohtalonpäivänsä revetä räsähtäen. Tämä tapahtumasarja ei tietenkään liikoja surettanut, sillä haimme lohtua romanttiselta kynttiläillalliselta! Kotoisasti lautasilta löytyi ketsuppi- ja sinappikasan alle hautautuneita perunaröstejä ja kalapuikkoja. Iltaan haettiin toimintaa myös perheen elokuvakansiosta ja parista pussillisesta palaneita popcorneja. Siispä koti-ilta laadusta tinkimättä! ;)

Kattaus kuin Avotakan kansilehti

                                           
Kun isännöinti ja emännöinti oli pulkassa, eli elokuvat katottu ja syötäväksi kelpaavat popcornit vejetty ääntä kohti, tehtiin taktinen siirtyminen kävelymatkan päässä sijaitsevalle luukulle. Luukku on siis näissä kertomuksissa jo eräänkin kerran maininnan saanut Ankan kotipesä. Ilta siis jatkui aamuyön pikkutunneille. Vatsalihasreeniä saatiin taas lisää, ja ihme on kun ei leukaperät jumittanut auki siitä naurusta. Tosin paperinohuen seinän takana asuva Zekkiläinen tytöntyllerö saattoi jumittaa kasvonsa kurttuun raivosta, kun kuunteli Suomalaisten jokeltamaa siansaksaa.
Kun lopulta nukkumaan päästiin, oli minulla unet varsin kahvintuoksuiset. Patjanreuhkana, jolla ruukaan yöpyä vierailuilla Ankan luona, oli nimittäin saanut päivällä oikein kunnon kahvikylvyn. Mukillinen lämmintä päälle. Kuivunutkaan ei täysin ollut, mutta johan se hätä keinot keksii. Vedettiin kahvivaurioita peittämään ja kuivaamaan parit pyyhkeet ja tyynyliinat, niin johan oli unet kuin Unikulman kalleimmassa vuoteessa. Ei siis syytä valittaa. =)

Kahvivauriot poissa silmistä, ehkä myös mielestä

Syysloma edessä, joten veikkaan ensviikosta tulevan kohtuu leppoisan itsellenikin. Nauttia vielä hyvistä ilmoista lenkkeilyn lomassa, sikäli mikäli ilimoja riittää.

Muksaa viikkua kaikille! =)