Sunnuntailätinät Brysselistä

Tänä aamuna yritin ottaa kiinni rytmistä, joka viikonloppuisin venyy liiallisuuksiin. Kello pärähti soimaan klo 8.00, ja samoin itse pomppasin säikähdyksissä pystyyn, kun luulin täysin maanantaissa mentävän. Helpotus kuitenkin valtasi mieleni, kun hoksin että vielä mitä, tässähän kirkas vapaapäivä siintä vielä edessä. Unta kupoliin vain. Vihdoin ja viimein kun nousin, niin raahustin nuutuneena ja vieläkin unisena alakertaan. Siellä törmäsin "Seinikseen" (elikkä seinänaapuriin), jonka kanssa lyötiin viisaat päät yhteen ja ehkä toinen toistamme puhuttiin ympäri, että on hyvä idea kipaista lähimpään leipomoon hakemaan pientä piristystä sunnuntaiaamuun. Arvaatte varmaan, että tuore croisantti (päällä suklaata ja sisällä jottain hilloa)  kahvin kansa nautittuna on yhtälö, joka minulle maistuu. ;D

Viikonlopun suunnitelmat (joihin piti sisältyä mm.salireeniä ja uintia) meni osittain mettään. Eilen nukkua posotin ohi onneni, eli aamullinen salireeni tapahtui vain unissani. Sinne jäi siis pumpit ja jumpat poikineen odottamaan toista kertaa. Tännään oli tarkoitus mennä uimaan, mutta kuinkas ollakaan... läheinen uimahalli on kiinni!
Mutta ihan ilman urheilusuorituksia ei tietenkään tarvinnu jäähä. Sen takasi läheiselle ostarille suoritettu ostosreissu Ankan ja Seiniksen kanssa. Tai no en kyllä shoppailua miellä urheiluksi, mutta yhdistelmä; täysi ostari ja valtavasti läpi koluttavia kauppoja, sekä pinottain sovitettavia vaatteita, niin melkein lähentelee urheilusuoritusta.
Kyseisellä reissulla loputon ostoslistani pienini ees hiukkasen. Nyt ei tarvi enää kesäkengillä tallustaa, sillä löysin mahtavat saapikkaat. Ankka pisti paremmaksi, ja vallinnanvaikeuksissaan joutu ottamaan kaks paria saapikkaita. Onneksi oon ite mestari tuon itsekurin kanssa, niin ei tullu "heräteostoksia". (Vaikka ne Ankan kengät toki oli tarpeelliset molemmat) ;)
Jo aiemmin oon manaillu siitä kameran muistikortista, kun on niin pieni ja pittää ostaa uus. Sehän se oli taas kerran muistilistalla. Jossain välissä se olikin mielessä kun ostoksilla oltiin, mutta koska inhoon suunnattomasti käydä missään elektroniikkaa sisältvissä kaupoissa tms, niin taisin tahallaan unohtaa koko kortin, ja sitten kun oltiin jo lähtemässä pois koko isosta puljusta, niin muka muistin että kappas kappas, "unohin" katella muistikorttia. :) Fiksua? No ei. Tietää sitä, että ens viikolla se on löydyttävä jostain. Toinen mikä jäi, niin oli ne lenkkeilyhousut. Mutta toisaalta, kun sinnittelen vielä jatkossakin niillä caprilahkeisilla, niin varmaan juoksen vähä kovempaa? Tai ainakin pitempää matkaa. Sillä sen verran viileitä aamuja, että jos meinaa jossain vaiheessa kävelyksi juoksun jälkeen heittää, niin kyllä siinä kylmä hiipii pintaan. Eli kuukausi vielä vanahalla mallilla, niin siitähän on vain etua itselle.
Kotimatkalla jäätiin pari pysäkkiä metrosta ennen meitä pois A:n kansa. Näytettiin siis ulkoilmaa ja katuja uusille kengille, ja ruokittiin itsemme siinä sivussa. Taas huomattiin, että ihmiset tuijottaa täällä tosi häpeilemättömästi. Monesti ollaan mietitty, että näytetäänkö me olevan niin pihalla ihan missä liikutaankin, vai onko meillä kenties selässä tyyliin jotkut "potkaise minua"-tarrat tms? Ei oikein vielä tiedetä, mutta ollaan vaan tultu tulokseen, että tämä on vaan täällä semmosta tuijjottavaa kansaa. Suomessa kun on normaalia, että kävellään nokka maata viistäen niin, ettei vaan katsota ketään silmiin.
Tämän päivän untireissu kun valui ohi, niin vastapainoksi ajattelin lähteä iltapäivällä uimaan taas tuonne ihmismassaan paljouteen, kaupunginsykkeeseen. Tarkoitus siellä kroolatessa tavata jälleen Ankka, sekä eräs uusi tuttavuus. Samalla tehä vähän matkasuunnitelmia, sillä ens perjantaina hypätään iltasella A:n kansa bussiin, ja siirrytään kohteesta a, kohteeseen b. Elikkä täältä Brysselistä rajan taakse Pariisiin. Täältä on niin helppo ja edullinen tehdä pieniä reissuja naapurimaihin. Pientä innostusta ilmaan viljeli myös Erkka kotosuomessa (isoveli), kun suositteli Pariisia nähtävyyksineen erääksi matkakohteeksi. :) Ankkaa nyt ei reissukaveriksi tarvinnut paljoa ees suostutella. Taisi olla heti ensimmäiset treffit, kun jo suunniteltiin reissua Pariisiin... ihana päästä näkemään Notre Damea sun muuta!! 8) Eli kuten huomaatte, muistikortti kameraan on tuolla reissulla kultaakin kalliimpi...
Niin joo, myös muuta odotettavaa luvassa. Ystäväni Laura alias Luru/Lursu/Lärsä (rakkaalla lapsella on monta nimeä) tulee rajan takaa Frankfurtin perukoilta kylläilemmään ilokseni tänne 4-6.11!! Voi olla, että Luru pakkaa laukkuun myös erään innokaan salamatkustajan mukaan.

Eilen morsetin (puhhuin puhelimessa) myös äitiliinin kansa hyvän tovin. Suomi edelleen paljon mielessä, itse asiassa ajatuksista vähintäänkin se 50% siellä, sekä ikäväntunteet kaikkia ja kaikkea kohtaan kyllä riipii. Mutta kaikki kuulosti olevan hyvästi siellä. Alkuviikosta ell käyny hevosille antamassa normirokotuksetkin. Mussukat oli kovasti saanu kehuja. ;) <3 En malta oottaa, että pääsen taas roikkumaan Huntin kaulaan!! :') Oon aina tienny, että kaukosuhteet on tuskasia...