Suklaaataaaaa...

Liikaa aikaa, liikaa tekstiä. Eikä ku... ihmeellinen koti-ilta Lauantaina, ei niitä rimpsareissuja aina jaksa. Tai no itse asiassa, minullahan on rimpsareissut ja "kylillä" luuhailut jääny täällä maalimalla aika vähhiin. Jos nyt pientä pyörähystä vaikkapa parin huurteisen siivittämänä ei lasketa mukkaan.

Tänään haettiin uusia vivahteita sivistykseen kaupnugilla (Brysselissä) sijaitsevasta suklaamuseosta. Museo ihan Grand-Placen aukion tuntumassa. Matkakumppanina oli eräs toinen, tänne Suomesta eksynyt tyllerö. Kutsutaan nyt häntä vaikka lempinimellä "Ässä", etunimen ensimmäisen kirjaimen mukkaan. (Heitin tämän siis ihan hatusta, kun ei tullut tylleröltä kysyttyä, että saako mainita hänen nimiään täällä näissä hömpötyksissä). Ihan oli näpäkkä reissu tosiaan, ja parhaana osana tietenkin pääsi maistiasia saamaan. Siitähän minä tykkään. Vanha ja leppoinen "suklaapappa" keitteli suklaasoppaansa isossa padassa ja piti esitelmää meille suklaan valmistuksesta sun muusta asiaan kuuluvasta. Osa meni kaaliin, osa ohi korvien. Kokemus se sinänsä. Hienoja suklaapatsaita sun muita olikin pappa tehnyt, osa tosin muotteja apuna käyttäen. Sinne suklaasopan joukkoon kun ois vielä päänsä voinut upottaa... ehdotan sitä ohjelmanumeroksi, jos vielä joskus puljuun eksyn.

Suklaapappa ja suklaapata, joka pullollaan suklaasoppaa...

Papan taidetekeleitä, hyvältä näyttää

Museoinnin jälkeen kierreltiin sitten ihan siinä lähistöllä Grand-Placella. Siinähän on arvatenkin monia, ja taas monia puoteja, jotka pullollaan mm.juurikin sitä itse suklaata. Otettiin siis ilo irti, ja kierrettiin useimmat puodit läpi. Hinnat oli monilta osin pilvissä, mutta tarttuhan sitä tavaraa matkaankin. Ostin (ja maistoin) myös ensimmäisen kerran semmosta "oikeaa", kallista suklaata. Irtona ostin, jopa 5 pallaa raaskin bröystäillä. Sen verran makso, että siihen hintaan ois saanu varmaan 3 levyä esim; Fazerin Sinistä. Ehtaa tavaraa toki oli, mutta ei niin mellevää, että toista kertaa tulee enää ostettua. Nuo puodit tietenkin omiaan ajatellen ja silmällä pitäen joululahjoja, joita kiikutan sitten ens kuussa Suomeen. Suosikki mestaksi valittiin pulju, jossa oli kolme kipaletta nuoria kloppeja töissä, jotka toivat iloa silmälle, sekä ilmaiset suklaanäytteet nokan etteen. Kirsikkana kakun päällä oli liikenteessä tietty myös joukko itämaiden turisteja (Japanista päivää...), joita sai vuoroin väistellä ja vuoroin potkia tieltään poisa.
Täällä on tosiaan aika erilainen tuo ruokakulttuuri kuin Suomessa. Kaikkea makeaa on aina ja joka paikassa tarjolla. Sanonpa vaan, että imelää. :D Vai voitteko kuvitella vaikka Oulun ja torinrannan niin, että sen ympäriltä löytys se 15 suklaa/karkkikauppaa? Niinpä...

Hyllyt keksejä, sekä karkkeja pullollaan

 Kaikkien näiden puljujen ja mestojen jälkeen käytiin vielä täyttämässä kupumme tupaten täydessä kahvilassa/ravintolassa kaiken makean vastapainoksi kasvispiirakalla. Jälkiruokaakin ois otettu, mutta jostain syystä seuralaiseni mongerrus ranskankielellä lipui tarjoilijalta ohi korvien, niin päätettiin vaihtaa paikkaa. Täällä on tapana jättää tippiä ihan omantunnon mukaan, joku 1-2 euroa on ihan tavallinen summa per asiakas. Tästä aavistuksen huonosta kohtelusta suivaantuneena, pidin lähes kaikki tipit omassa taskussa, ja jätin pöydälle muistaakseni 10 senttiä, sekä viime viikkoiselta reissulta taskuun jääneen puolikkaan Frangin. ;D Ässä oli hiukan anteliaampi.
Ennen kotia lähtöä käytiin vielä hyvinkin Stockmannin tyyppisessä kaupassa. Siellä hoettiin koko ajan "ihana", "aivan ihana", "voi kun sievä", "niin nätti" yms hömppää, sillä ympärillä oleva joulukrääsä ja jouluvalot saivat aikaan jouluisen, kepeän tunnelman. Pääsin myös elementtiini viskaamalla kynttiläpaketin kaaressa kenttään. En tiiä miten taas onnistuin, kaippa se on vaan tämä häseltäjänveri, joka suonissani virtaa. Viimeksi kun olin Ässän kansa liikenteessä, niin onnistuin tyylikkäästi viskaamaan kapakan pöydällä olevat lasit laukulla lattialle, kun tehtiin lähtöä. Tilannehan ei tietenkään huomaamaton ollut, vaan sain raikuvat aplodit muilta asiakkailta, ja baarimikko ryntäsi sirpaleita ja säpäleitä siivoilemaan. Minä puolestani ryntäsin kapakasta vikkelästi muille maille. :)

Se siitä. Nyt on jo liian imelää, joten lopetettava tähän. :)

Jouluhässäkkä vireillä

Torstai tuli ja lähes jo meni, toki niitä kuuluisia toivon rippeitä pullollaan.

Päivä päivältä ootan Joulua kuin kuuta nousevaa, olenhan ikuinen jouluhössöttäjä. Joulukausi tuli tosiaan avattua tänään joulutortuilla. Lisäksi oon silmät kiiluen katsellut kauapunkien tarjontaa joululahjojen suhteen. Tänään juurikin hiippailin taas kerran erään putiikin ohi, ja sen putiikin ikkunassahan on näytillä ja hyllyll myynnissä maaliman hienoin kahavikuppisetti. Tai ite asiassa kupperoisia on kahella eri kuvasarjalla, ja molemmat miellyttää silmää. Tiedän myös, että miellyttäs perhepiirin silimää... nyt oon siis jumpannut aivojani sen asian pohtimisella, että ostaa paukasenko kasan kuppeja ja vateja, ja kiikutan ne toivon mukkaan ehejänä kotia joulukuusen alle. Arveluttaa vaan tuo lentomatka, mutta ehkä luoja suo minulle taidon pakata särkyvät fiksusti ja filmaattisesti. Nyt paljastan kyllä jo liikaa, joten jätän tähän.
Myönnettävä on, että ensimmäiset hankinnat tein jo Lokakuussa. Aikainen lintu madon nappaa...

Viikko rullannut viime viikonloppuisesta reissusta johtuen haikeissa tunnelmissa, sillä reissumasennus siitä ihanasta kaupungista -Lausannesta- on ollut lähes jäätävä. :D Näin kärjistettynä, Brysselinpaskaa sieraimet pullollaan raikkaiden vuori- ja järvi-ilimojen jäläkeen.. ai että. On se karua. Jalan tallotut kilometrit viikonloppuna toivat myös tulosta, sillä alkuviikko meni sääriluut hoosiannaa huutaen.
Piristyksiä viikkoon on tuonut mm.facebookin välityksellä levyraadin pitäminen Ellan kanssa, sekä kamalan videomateriaalin vuotaminen vanhan ja viisaan messengerin välityksellä kaiken nähneelle koneelleni. Laura siis lähetti muutaman viikon takaista pätkää hänen ja Katariinan vierailulta tänne minun pläänilleni. Videon aihealuuena siis me kolme ja Brysselin yö. Naurulihakset oli koetuksella, se on todettava. ;) Lisäksi kuuluisat pikkulinnut laulo korvaani meheviä uutisia eilen, ja nämä uutiset on jaksanu vetää suupielet korviin koko päivän. =)

Hmm. Huomenna on edessä koti-ilta, sillä löin lukkoon pullanleipomisillan tyttärien kansa. Kuulostaa hohdokkaalta, mutta passaa mulle kuin pulla suuhuni. Launtaille suuniteltuna "pakollista" museokierrosta, jonka laitan yleisen Brysselisivistyksen piikkiin. Tulee kyllä varmasti kivvaa, ja kaikki vanha ja historiallinen on oikiasti itelleni mieleen. Lauantai-ilta vielä arvailuje varassa, mutta jotain mieltä avartavaa toimintaa on keksittävä. Sunnuntaina Ankan kansa romanttisesti elokuviin. Tarkotus siis mennä kattomaan Twilight-Breaking Dawn. Huippua, tätä oon oottanu!! =) Meijjän tuurilla päädytään istumaan saliin jossa näytetään vaan Ranskaksi dupattua versiota, mutta toivossa on hyvä elää, joten yritetään päästä kattomaan oikiaa versiota enkuksi.

Nyt siirryn median ihmeelliseen maailmaan, ja alan tuijjottamaan huikeaa, Maajussille morsian-sarjaa.

Vielä vähän Sveitsiä, Lausannea

Päästin itseni kotoisaksi heti kättelyssä

Lausanne, Sveitsi

Voiko jetlaggia potea, kun lentää vain tunnin kestoisen matkan maasta toiseen? No ei kai. Vaan nämä minua ilostuttamaan tulleet silmäpussit ja töttöröö-olemus kertoo vain hyvästä reissusta. ;)
Viikonloppu meni siis uudessa kohteessa, Sveitsissä. Matkassa paljon puhutun Ankan kanssa.

Reissu alkoi tuttuun tapaan pienellä hässäkällä Perjantaina, sillä säikähdettiin jo, että myöhästyn koneesta. Hässäkkä osoittautu turhaksi, kun oma vippitaksi lentokentälle järjestyi kotiovelta. Lennettiin EasyJetin puikoissa Geneveen, Sveitsin toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Genevessä hypättiin sitten junaan, joka kyyditsi meijät pääkohteeseen, eli Lausanneen. Tunti taitettavana oli junamatkaakin, ja sehän meni rattosasti Pariisikortteja pöytään hakatessa. Viereisellä penkillä istuva nainen ilmeile siihen malliin, että yritti päästä Paskahoususta (kertokaa jos ette peliä tiiä :D ) jyvälle, ja taisipa myös kuulostella hassua mongerrusta, Suomea siis.
Positiiviset yllätykset  alkoivat heti kättelyssä, sillä tällä kertaa oltiinkin valittu oikein hulppea hotelli. Saatiin peräti omat sängyt paksuilla untuvapeitoilla! (Pariisissahan me siis jaettiin pieni parisänky, myöskin peitto, joka oli todella heppoinen). Lisäksi huoneessa oli suomalaista piilomainontaa, Philipsiä. Soma, miniatyyri retkikeittiö pussikahveineen oli myös ilo niin silmälle kuin vatsalle. Ankka lysähtikin heti minun vastapedatulle petilleni lojumaan, kun minä otin tututksi tulleen kodinhengettärenroolin retkikeittön kimpussa. Tujakat iltakaffet kun oli paikallaan. Kahvittelun jälkeen ei tiuku vielä näyttänyt kovia lukemia, joten päätettiin pyörähtää kaupungilla. Ankka ohjaksissa seikkailtiin siellä ja täällä. Välillä kartalla, välillä ei. Haastetta kaupunkikierrokseen saatiin kaduista, jotka on todella mäkisiä. Ilma suosi, mutta villakangastakki lapasineen päivineen ois silti ollut poikaa. Niinhän se kuitenkin on, että kylmä karaistaa, ja illan päälle nautittu romanttinen illallinen Mäkkärissä sulattaa.

Lauantaina hyökättiin aamupalalle, luonnollisesti minä etunenässä. Syötiin ensin silmillä, sitten mahalla. Sitä se noutopöytä teettää.
Liikenteessä hyvissä ajoin. Jälleen Ankka oppaana kaupungille ja myöskin metsäteille kirjaimellisesti. Sieraimet ammollaan nuuhkittiin ihanaa vuori-ilmaa peltojen keskellä ja metsänsiimeksessä. Olo siis kuin uudesti syntyneellä, kun on Brysselin lemuja syksyn haistellu. Jalkapatikan jälkeen karautettiin uljaalla ratsulla -metrolla- kauniin Genevejärven rantaan.  Jälleen siis sieraimet ammollaan imettiin itseemme järventuoksuja. Aurinko paisteli, eikä ns.näkö lähtenyt.  ;)
Lounasaikaan päästiin taas oikeen makumatkalle, kun Ankan tilaama "valkoinenpitsa" oli todella kuin kalkkilaivankapteeni. Puoliraaka pohja, ilman tomaattikastiketta. Tämä yhdistelmä päätyi siis pulu ystäviemme lounaspöytään, ja jaettiin sitten minun eväät kahteen tyttöön.
Päivän päätteeksi oli sovittu treffit Ankan muinaisen au pair kaverin kanssa. Tämä kaveri siis jääny Sveitsiin sille tielle, mille lähtikin. Ilta vierähti nopiasti banaani margaritan siivittämänä, ja mainittakoon, että potkua tuomassa tujaus pippuria päälle. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis.
Kun Sunnuntain puolella kotiuduttiin hotellille, ei voitu vastustaa kiusausta. Siispä jatkettiin makumatkaa, ja tuhottiin rasiallinen sveitsiläistä suklaata sisuksiimme.

Sunnuntain pirteä peipponen olin minä, kun A käänsi kylkeä herätyskellon pärähtäessä ilmoille aamulla. Hotellin luovutus (dramaattista) oli aamupäivästä, joten ei muuta kuin kamppeet kassaan ja ulkoilmaan jälleen.
Pitääpä myös mainita semmoinen asia, että saatiin reissuun lisää hilpeyttä, kun huomattiin että minullahan on komia, sinisen violetti juuri hiuksissa! Aiemmin viikolla lettiin laitettu tumma väri taisi olla siis liian kauan aikaa vaikuttamassa. Aluksi siis tuli mietittyä meihin kohdistuvia katseita, mutta kun tajuttiin, että sinijuurihan se sieltä paistaa, niin eipä tarvinnu enää ihmetellä niitäkään katseita.
Lento kohti Brysseliä lähti illalla 19.20. Ennen lentoa pieni shoppailukierros joulua ajatellen kentällä. Haikeana kyllä tuli kateltua Geneven valoja taivaalta käsin. Ei millään olis halunnut lähteä niin aikasin. Loppuilta meni väsyneessä mielentilassa sammakoita suusta päästellessä.

Kuten aiemassa kirjotuksessa sanoin, niin Lausanne on tosiaan noin Oulun kokoinen kaupunki. Kaunis kuin mikä, ja niin siisti! Sain noinkin lyhyessä ajassa (yks hullu viikonloppu) ihan mahottoman hyvän kuvan Lausannesta, ja myös koko Sveitsistä maana. Menisin vaikka heti takas, jos mahollista ois. Seuraava reissu ehottomasti pitempänä, ja sillon aion päästä kunnolla vuorille asti. :)

Korkialla. Raikkaat ilimat.

Genevejärvi ja vuoristoa taustalla

Reissukamppeet kassaan

Eipä ole runosuoni sykkinyt sitten isänpäiväkorttiin rustaamani runon jälkeen, jotenka kirjotukset tännekin jäänyt vähemmälle. Osasyynä tosin voi olla se, että ensinnäkään viime päivinä ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Toisekseen, oon iltasin juoruillu iki-ihanassa ja lähes täydellisesti toimivassa naamakirjassa sen verran, että silmäluomet on painanut enemmän kuin itse kivireki matkalaukku. Joten höyhensaarille lipuminen on ollut kovaa valuuttaa siinä vaiheessa iltaa.

Oon tosiaan aikalailla visusti ollut pullantuoksuisen kotiäidin roolissa täällä Brysselin metropolissa. No hiukan korostetusti, mutta lähes. Viime viikolla nautiskelin pitkästä viikonlopusta, sillä Perjantaina oli pyhäpäivä=vp. Silloin pääsinkin toista kertaa tälle kaudelle suosikkisarjani (niin noloa kuin se onkin) "Maajussille morsian" -ohjelman pariin. Jumitin ruutuun siis antaumuksella kiinni, ja nautin todella olostani.

Lauantaina suuntasin jälleen Ixellesin puolelle Ankan luokse. Heti kättelyssä saatiin aamupäivään säpinää, kun tuntematon pulu hyppäsi ikkunalaudalle, ja kovasti teki tuloaan jo sisälle huoneeseen. Tilanteen pelastajana toimivat salamannopeat saaliseläimen refleksit, joten puluparka taisi henkeään haukkoen lennähtää etsimään rauhallisempaa laskeutumisalustaa. Tämä ei tietenkään jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi pulun kanssa sille päivää, sillä terassilla aamukahveja hörppiessä, tuli jälleen joku tuntematon pulu apajille. Tämä puluasia alkaa siis olla jo lähes koominen, sillä koko syksyn ja alkutalven, on pulut vainonneet meitä varsin kärkkäästi, missä ikinä liikutaankaan. Muistoksi näistä ajoista, vois siis pulutatuointi molempien suuriin hauiksiin olla paikallaan.
Jahka noista riesoista oltiin päästy, niin tehtiin pikainen kaupunkikierros tarvetavaroita etsien. Löytöjä tehtiin, mm. villakangastakki talveksi hintaan 30e. Ei paha. Made by Italy, mutta en valita. Vaikutti lämpimältä. Tarvetavaroihin kuuluu myös muutama sukkapari, sillä viime viikkoina on kesäiset nilkkasukat ollu jo vähä vilposia, sekä puhki kuluneita kun syksyn niillä talsinut. Viimestään siinä vaiheessa huomasin sukkaostoksien tulevan tarpeeseen, kun piti lainata 9 vuotiaan hoitolapsen sukkia usiammin kuin kerran...
Ilta pelattiinkin sitten kotoisasti korttia ja parannettiin maailmaa. Heittäydyttiin myös villeiksi, ja käytiin Ixellesin hiljaisimmassa ja muumioituneimmassa kapakassa parit yötuopit hörppäämässä. Jos totta puhutaan, niin oltiin paikan ainoat asiakkaat sen noin puolituntisen aikana, joka siellä istuttiin. Huvittavaa. Menevämmät mestat kierrettiin kaukaa.

Huomenna on jälleen päivä, kun vanha tuttu matkalaukku löytää paikkansa tavaran kantajana, ja minä löydän paikkani sen painavan tankkilaivan vetäjänä. Viikonlopulle mitoitettu visiitti Sveitsiin, Lausanneen starttaa siis huomenna iltapäivällä. Lento Brysselistä lähtee klo 17.20, ja matkahan ei kestä kuin vaan noin tunnin. Reissukaverina siis (yllättävästi) kvaak kvaak Ankka. Lausanne on suurinpiirtein Oulun kokoinen kaupunki, lähellä Ranskan rajaa. Sanoisinko, että Lounais-Sveitsissä. Mitään erityisiä nähtävyyksiä ei ole, mikä on ihanaa. Ankka on siis ollu Lausannessa au pairina muutamia vuosia sitten, ja tarkoituksena on  tehä tutkimusretki hänelle jo ennestään tuttuun kaupunkiin. Matkaoppaan vaativat saappaat luovutan siis Ankalle. Tukka putkella reissuun lähössä, tottakai.
Sveitsiä oon kuullu paljon kehuttavan maana, etenkin sen luontoa. Alpithan siellä ois se ykkösasia, mutta yksi viikonloppu tosin ei veny semmosiin patikkareissuihin.

Ei muuta kuin matkalaukulle täyttöä katsomaan.=)

Yleistä hömpänpömppää

Kirjottelut tahtoo painottua lähinnä viikonlopuille, ja kertomukset käsittelee enimmäkseen reissuja joita tulee tehtyä.
Mutta tosiaan, arkea on täälläkin, kuten arvata saattaa. Ja sitähän on se 5 päivää viikossa. Viime viikot ollu sinänsä aika työntäyteisiä. Kiinni hommissa aikalailla sen klo:10-20, että sinänsä ei tarvi paljon tekemistä kehitellä aamuille tai illoille. Nytkin silmät luppasee. Jos aikaa on, niin lenkki piristää aamua, toisinaan iltaa. Aina ei kyllä tosiaan semmoistakaan kerkiä tehä, tai sitten on vaan tarpeeksi naatti ilimankin. Tuossa lähellähän on tosiaan sali, mutta vieläkään en ole saanu aikaseksi sinne hipsiä. Annan sen siis siintää vielä villeimmissä päiväunissani.
Tiiä mikä kotiemäntä sitä on, jahka täältä kottiutuu. Meinaan, kun päivät hyysää vauvaa, kaitsee tyttösiä ja kokkaa jne. Nimim: eilen esim pyöräytetty illallinen 6 hengelle ja näppärä omenapiirakka päälle. :D Yllättävää kyllä, kokkauksia on voinu syyvä, eikä ole saanu ruokamyrkytyksiä vielä kukkaan. Ruuanlaittoonkin oon osittain keksiny omat niksini. Esimerkkinä sanottakoon se, että tänään tein sitruunakannaa. Kasvissyöjät hyvin harvoin haluaa koemaistaa liharuokia, mikä on todellakin normaalia. Asia, joka taas ei ole minusta normaalia, on se, että moni kuitenkin luulee, että johan sitä kastiketta ainakin voi maistaa, vaikka kuin on kasvissyöjä. Tähän periaatteeseen hiukan törmäsin jälleen tänään. Ei, edelleenkään en koemaistanut (vaikka viime viikolla söin vahingossa lihapitsaa, selkäpiitä karmii vieläkin!), vaan hommasin ihka aidon, oman koemaistajan. Tämän tittelin siis rohmusi itselleen toinen seinänaapureistani.Tuomio aikaansaannoksesta oli positiivinen, joten ruokamyrkyttömyyden aikakausi jatkuu täällä edelleen, huoh.

Tosiaan, minulla on täällä nykyään kaksi kipaletta noita "seiniksiä", eli seinänaapureita. Tässä talossa kun on sen verran tilaa, niin pari huonetta on mahdollista vuokrata vieraalle. Tarpeeseen ne tuleekin sen puolesta, että täällä on ihan tuhottomasti kaikenlaisia Eu harjottelijoita, jotka on edullista luukkua vailla. Nykyset seinikset on juurikin semmoisia harjottelijoita, ja viipyvät täällä tulevan talven ajan. Sanoisinko, että molemmat on totella mukavia tyyppejä. On seuraa iltalenkille, tai vaikkapa perjantai-illan huurteiselle. (;

Kaikenlaiset au pair tapaamiset sun muut oon kyllä jättänyt täysin väliin. Miksi näin? No siksi, että heti tänne tultaessa tutustuin paljon puhuttuun Ankkaan, jonka kanssa on tullut lusittua viikonloppu jos toinenkin. Että eipä ole nyt "muita  ankkoja" kerenny tässä katella. Ite asiassa tänään tosin ns.törmäsin erääseen suomalaiseen auppariin, jonka kanssa sovittiin rehevit Perjantaille, sikäli mikäli töiltämme joudetaan. Se on joudettava.

Viikonloput on usein täynnä ohjelmaa, eli sitä mennään eikä meinata, kun kerran vapaata on. Sillon harvon kun ohjelmaa ei erityisemmin ole, niin sitä kuitenkin herää Lauantaina tuhat asiaa mielessä, mitä vois tehä. Ja niin sitä taas mennään. Olenkin ottanut sen periaatteen, että nyt kun täällä oon, niin haluan nähä mahdollisimman paljon kaikkea uutta, kun täältä käsin on niin edullista ja simppeliä tehä pieniä reissuja naapurimaihin jne. Ranskanreissu on takana, itse asiassa Sveitsinreissu edessä, sekä monia monia reissuja haaveissa siihen päälle, ne sitten toteutuu jos yksinkertaisesti kerkiää ja lompakko antaa myöten. ;) Tyytyväinen kyllä saa olla, jos pääsen vielä joskus käymään Saksassa Lauran ja Katariinan luona, sekä Italiassa Paukun luona. Ai niin, ja Mirahan se siellä Hollanissa odottaa myös. :D

Asioita joita on ikävä. No, kas kummaa. Vakiot, eli ihanainen perhe (johon miellän myös ne pari poninpalleroa, sekä kuusi äänekästä viiksiniekkaa, kissaa siis <3) ja ystävät. Mielessä paljon ja vieläkin enemmän. Mitään tiettyjä ruokia ei erityisemmin ikävöi, sillä täältä kyllä löytyy yhtä hyvää sapuskaa kuin Suomesta. Vaikkakin äitin kokkauksia nyt aina ikävöi, kun maalimalla on. Tosin yks "ruoka", jonka oon huomannu pyörineen mielessä viime viikkoina; "Vihreät kuulat". Ne tavattomat makiat karkit, joita yleensä Jouluna syödään. En ikinä oo ollu mitenkään fanaattinen niitä kohtaa (vaikka ei tieten ongelmaa oo ollu, etteikö ois uponnu), mutta nyt ootan kyllä paljon, että voin hampaani semmoiseen upottaa jahka kotiudun.
Yhtenä ikävänkohteena on myös luonto ja maaseutu. Kun on peräkylästä, Kankarista kotoisin, niin ei tietenkään voi muuta oottaakkaan. Nyt kyllä tykkäisin, kun pääsis vaikka järvenrantaan nuuskimaan raikasta ilmaa, ja kattelis samalla tähtiä. Miljoonakaupunkiin ei liiemmin luontoa mahdu, saatika järveä. Eikä puisto ole lähelläkään luontoa, vaikka täältä niitä löytyykin. Yksi asia, joka talven tullen hiipii mieleen, on hiihtäminen. Vaikka täällä on ilmat vielä ollu reippaasti päälle +10, niin joku sisäinenkello sanoo, että talvi edessä,  sukset kaivettava esiin. :D Ja kuten tru heppatytöllä kuuluukin, on sitä paskaakin ikävä lappamaan. Tallille, hevosenhajjuun sitä ommaa kultamussukkaa paijjaamaan. Tässäpä tätä "listaa". Joka tapauksessa, vaikka kuin ikävä onkin, niin mahtavaa on aika täällä. Monta kokemusta rikkaampana. Jotenka nautiskella ajastaan täällä, mutta kaikkia tärkiät suomijutut mielessä pitää. =)

Kauramoottori, nro.1

raitapöksy Rontti

kesäjuttuja mökillä puumaperheen voimin (puumaperhe onkin sitten toinen tarina..:D )

Palataan! =)

Frankfurtin poppoon vierailu

Jaaha. Se on taas tarinan paikkaa viikon hiljaiselon jäläkeen.

Tällä viikolla on täällä tosiaan ollu syyslomat. Se siis tietää ylivilkkaita lapsia tekemisenpuutteessa. :D Maanantain ja Tiistain viettelin kohtalaisen leppoisasti, mutta työnsarkaa riitti kyllä koko viikolle ihan olan takkaa. No, au pair tyytyy kohtaloonsa, eikä valita turhia.

Perjantaiaamu valkenikin sitten aamuista ihanimpana, kun Laura ja Katariina saapuivat perille Brysseliin Frankfurtin perukoilta, Saksasta. Minun aamuherätys tuolloin oli vertaansa vailla, kun Laura soitti vähän jälkeen klo 06, että ovat nyt Montgomerin metroasemalla, että "lähehä käveleen". :D Silmät sirrissä ja tukka putkella, mutta mieli iloisena siis lähin viipottamaan kohti metroasemaa. Siellähän ne tyttäret oli tutut kivireet (matkalaukut) vierellään odottamassa noutajaansa.
Oltiin heti kättelyssä reippaita, ja lähettiin ettimään auki olevaa kahvilaa aamupala mielessä siintäen. Eihän tietenkään kukonlaulunaikaan ole mikään paikka vielä auki, joten saatiin norkoilla ulkona odottamassa kiva tovi, kunnes lopulta päästiin asian ytimeen, ja saatiin kuvut täytettyä. Perjantai oli mulla ihan tavallinen työpäivä kuitenkin, joten aikaa oli hiukan rajallisesti. Takaisin kotosalle, jossa väsyneet matkalaiset pääsivät lyhentämään yöllisen bussimatkan aiheuttamia univelkoja, ja minä orja töitä paiskimaan.
Illalla kuitenkin otettiin päivän menetetty aika takaisin, ja lähdettiin illanistujaisiin kaupunkiin. Juttua riitti, kun purettiin syksyn patoutuneet puheripulit toisillemme. Törmättiin myös lähes sujuvaa Suomea vääntävään etelänhetelmään, jonka puhekyky rajoittui siis lauseisiin "Mita kuuluu?", "Mina rakasta sinua" ja "Suomi hieno maa" (miten oli tytöt, olikohan se suunilleen nuin? :D ). Voitte siis arvata, että tästä lähes sujuvasta Suomesta huolimatta, jäi keskustelu etelänhetelmän kansa hyvin lyhyeksi. Kun ollaan päästy jo niinkin kunnioitettavaan ikään tyttärien kanssa, että mittarissa on yhteensä 64 vuotta, niin pitää alkaa jo voimia säästelemään. Siispä ei oltu rimpsalla kovin myöhään, vaan hiippailtiin jo ennen puoltayötä kotosalle Nukkumatti visusti mielessä.

Lauantaiaamu alkoi kirkkaana. Valmistauduttiin kaupunkikierrokseen, ja minähän sain kunnian johtaa tätä suurta turistilaumaa. Heti alkuun karahti tosin liuta miinuspisteitä, kun minä, itse matkaopas valitsin aamiaispaikaksi hassun mummon emännöimän puljun. Mielessä siinsi Belgialainenaamiainen. Listalla luki, että siihen kuuluu kahvi, pari croissanttia, nutellaa, jugurttia ja mehua. Loppupeleissä tilanne oli se, että minä ja Katariina saatiin minikahvit ja maitoa hyvin rajallinen määrä, sekä yhdet höttöiset croissantit. Lauralle taas tuli iso lautasellinen leipää, jolla sai itsensä täytettyä äärimmilleen. Juomapuoli Lauran osalta jäi vaan niukaksi, sillä noin 1,5dl appelsiinimehua, ei riittänyt millään kattamaan hänen vaatimaa nestetasapainoa. Siispä päästyämme puljusta ulos, otettiin ensimmäiseksi kohteeksi kulman takana sijaitseva ruokakauppa, josta haettiin törpöllinen palanpainiketta.
Matka jatkui Euroopan unionin päämajoille tähtäävällä kierroksella. Oikeaa matkaopastakin meille paikanpäällä tarjottiin, mutta johan meiltä nyt omasta takaa sellainen löyty, niin mentiin homma siis ihan omalla opastuksella, jonka laatu on toki kyseenalainen. Kun oltiin tulevaisuuden työpaikkaamme tarpeeksi tutustuttu, halusin ajatella meidän kaikkien linjoja, joten useiden mutkien siivittämänä hiippailtiin Grand-Placelle. Tosin ilma oli niin hyvä (lähes t-paitakeli), että mutkat ei haitanneet, vaan nautittiin Marraskuun lämmöstä katuja tallaten, sekä välillä puistonpenkillä istuen. Grand-Place oli hieno kuten aina, eikä yllätyksenä tule, että porukkaa täynnä. Grand-Place siis tarkoittaa suurtoria, ja on kaupungin keskusaukio. Siellä on mm. vuosina 1402-1455 rakennettu kaupungintalo, sekä alkuunsa 1200 luvulla rakennettu kuninkaan talo. Suosittelen siis. :) Ihan silkalla huumorimielellä käytiin myös vilkaisemassa tunnettua "Mannekin Pis"-patsasta. Sen loisto ei minulle auennut vieläkään, eikä liiemmin Lauralle ja Katariinallekaan. No, onhan se huvittava 60cm pronssia. Usiampi tunti kierrellessä meni, ja kotiin palattiin kaupan kautta.
Illalle tosiaan oli kaavailtuna mm.humpalla käyntiä. Reissuun varauduttiin asiaankuuluvilla, sangen tyylikkäillä reissukupeilla, parilla pullollisella maitoa ja yömyssyillä. Ravintelin wc on oiva paikka pystyttää reissulaisen baaritiski, joten siellä lantrattiin maidot ja yömyssyt keskenään, tuloksena oli siis "Ville Vallatonta" suoraan maitopullosta nautittuna. Tunnelma oli siis oikein kotoisa. <3 Palattiin istumaan iltaa päivällisille apajille, eli mm.Grand-Placelle. On muuten entistä hienompi paikka ilta-aikaan tuo G-P! :) Humpalle asti päästiin myös. Paikkana eräs keskustassa sijaitseva "irkkubaari". Intoa tosin latisti se, että paikka oli pullollaan porukkaa, eikä istumaan mahdu kuin yhden kerran, ja silloinkin sai pyydellä anteeksi olemassa oloaan ahtauden vuoksi. Puhettakaan siitä, että tanssilattialla olisi tilaa Suomessa harrastetuille, tilaa vaativille ja hupaisille tanssiliikkeille. :D Siispä sillit purkissa tunnelmaa aikamme kestettyä, otettiin suunnaksi Rooster's, josta olen huomannut minulle muodostuneen lempikapakan täältä. Paikka, joka on aina siisti eikä hinnat pilvissä, hyvä tunnelma ja hyvää musiikkia. Siinäpä ne tunnelmanluojat. Kertaalleen tehtiin vielä paluu Grand-Placelle yöpalat (maailmaan herkullisimmat ranskalaiset) kourassa. Siellä käytiin vielä keskustelua jälleen erään etelänhetelmän kanssa, joka ei ymmärtänyt, että me ei osata Ranskaa eikä Espanjaa. Kun etelänhetelmä ei sitä kaaliinsa mahduttanut, niin kokeiltiin hänen ymmärrystään Suomenkieltä kohtaan. Sitä ymmärrystä ei tietenkään tullut, sillä jos olis tullut, niin todennäköisesti olisi etelänhetelmä lähtenyt lätkimään samantien. Suomalaisella tyttöporukalla voi olla varsin kalsea sanainenarkku, meinaan vaan. :) Loppujen lopuksi kellonviisareiden siirtyessä aamuyön puolelle, huikkailtiin me taxi ja kiidettiin sillä Montgomerille kotikulmille. Kotona saatiin vielä pientä kivaa yöpuhdetta, kun rakas tietokoneeni nielaisi Katariinan kamerassa olevan muistikortin syövereihinsä. Onneksi kortti saatiin pitkällisen operaation jälkeen ehjänä takaisin valoon. Jossain vaiheessa oli tosin itse jo lipunut untenmaille, ja jättänyt tytöt asennustehtäviin.
Sunnuntaiaamun (päivän) pelastuksena käytiin pitkällä sunnuntaibrunssilla, jonka jälkeen Laura ja Katariina lähtivät seikkailemaan metroilla kohti bussiasemaa, ja sitä kautta Frankfurtin suuntaan.

Viikonloppu oli siis kokonaisuudessaan aivan mahottoman mukava, kiitos tyttärien! :)
Vastavierailua tyttöjen luokse Frankfurtiin jo kovasti suunnitellaan, sehän kuuluu tottakai hyviintapoihin.

Euroopan unionin päämajoilla

Grand-Placella