Pariisi

Pariisi nähty nyt ainakin kertaalleen. Siellähän se viikonloppu hurahti ja vauhdilla. Eilen illalla siinä 20.00 ja rapia kotiuduttiin Brysseliin Ankan kansa. Itsehän tosin olin reissussa periaatteessa vielä tämän aamun, sillä ei vaan kyetty eroamaan toisistamme niin äkkiä. Siispä menin vielä yökyllään Ankan matalaanmajaan Ixellesiin. Aamulla 45min myöhässä olevaa ratikkaa odotellen kylmässä tärräten, edelleen tietty matkalaukkua perässä raahaten, pyöri mielessä kovasti kuppi lämmintä kahavia ja tietokone nokan eessä hurisemassa. Ja tässähän sitä ollaan.

Reissu Ranskaa kohti alko hyvästi. Perjantaina ratikalla kurvattiin jonnekin Brysselin bussiasemalle, josta pompattiin  Eurolines bussin kyytiin. Bussianratissa meitä oli vastassa "vanha patu", joten varauduttiin heti kättelyssä olemaan hyvinkin myöhässä aikataulusta. Tämä vanha patu kuitenkin yllätti ja lunasti itselleen teräsvaarin tittelin, sillä oltiin perillä Pariisissa ihan aikataulujen mukkaan. Bussista lähdettiin harppomaan pitkin katuja pallo hukassa, tavarat perässä rymisten. Jonkun kerran jopa epäiltiin, että ollaanki nyt oikiasti Pariisissa, vai ollaanko tiputtauduttu kyytistä esimerkiksi yhtä kaupunkia liian aikasin. No, mutta kerrankin taisi olla hyvä juttu näyttää haahuilevalta hömpältä pallo hukassa, sillä eräs ystävällinen taxikuski huomasi meidät ja noukki kyytiinsä. Herra tiesi hyvin paikan (Villa Fenelon, peräti parin tähden hotelli ;) )jonne oltiin matkalla, joten renkaat ulisten kurvaili pitkin katuja kohteeseen. Alettiin nimittää tätä taxia "Poppitaxiksi", sillä poppi raikasi siihen malliin, että saatoin hetken kuvitella palanneeni vanhoihin amisaikoihin, ja istuvani jonkun amispirssin takapenkillä.
Viimein saavuttiin odotetulle parin riskin tähden hotellille. Vastassa meitä respassa oli mies, joku ystävällisyyttään puhui ranskaa hitaasti, ehkä lähes tavuttaen. Ankka on siis meistä se, joka ranskankielen saloihin on päässyt parremmin kiinni. Avain saatiin ja voin sanoa, että purskahdettiin nauruun kun avattiin ovi sviittiimme. Meillehän oli varattu oikein soma pieni parisänky! Ootettiin siis huoneen sisältävän kummallekin omat petit. Vaan mikäs siinä. Sopu sijaa antaa, jotenka tyytyväisinä jaoimme petin keskenämme ja nukuimme samojen vällyjen alla. Perjantaina saatiinkin unta ootella myöhään yöhön, siispä aikaa kulutettiin vahtaamalla "Treffit pimeässä"-ohjelmaa sponsored by Franche.
Launataiaamu valkeni ensin minun luulojen mukkaan kirkkaana. Aamupala sisälsi ihanaa kahavia (yllätyin, sillä oli aikalailla samanlaista kuin suomessa! :) ) ja croisantteja. Mahat täytettyämme ei paljoa aikailtu, vaan lähettiin reippaasti liikenteeseen Pariisia tutkimaan. Tosiaan ei lämpömittaria tullu katottua, ainoastaan uskoteltua itelle ilman olevan varsin lämmin ja leuto. Pari korttelia kun oltiin kävelty, niin oli myönnettävä että kaulaliina + pipo + lapaset ois ollut tarpeellinen yhtälö. Etenkin myös sukat jalassa ja kunnon kengät. Olin siis heittäynyt varsin kesäiseksi. Hätäapua löyty laukusta, olin ottanu jopa ne sukat mukkaan hätävaraksi. Matka siis jatku vaaleenpunasetsukat kengistä vilkkuen, kivasti jokaisen vastaantulijan syyspäivää piristäen. ;)

Kaupungilla lompsittiin sikinsokin, samalla Notre Damea paikantaen. Kerran meni paikantaminen väärin, mutta aika pian löydettiin oikeaan osoitteeseen. Suuri lauma turisteja hääräsi niin pihalla kuin sisällä kirkossa, kuten voitte arvata. Notre Dame oli kuitenkin aivan älyttömän hieno, niin sisältä kuin ulkoa. Sisällä ei ilmeisesti saanu kuvia ottaa, mikä harmitti kyllä.
Kapunkikierros jatku kylmyyden kourissa, sekä turistikrääsämyymälöitä päivitellen. Niitä (krääsämyymälöitä siis) on sitten tungettu joka nurkkaan matkalaisten iloksi ja suruksi. Tunnustan kyllä, että pitihän niissä parissa putiikissa meidänki käydä.
Päivän mittaa ilma hiukan lämpeni, ja meillä vaatteet lisäänty. Piti ihan ostaa kunnon pipot jotka vedettiin syvälle kaaliin, ja käydä hotellilla kaulaliinaa yms lisäämässä päälle. Ihasteltiin kaupungin hienoja siltoja, sekä vanhoja rakennuksia. Eiffel tornia kohti suunnistamaan vain. Matka oli sen verran pitkä, että piti alkaa ottamaan lakisääteisiä taukoja hiukan usiammin. Nehän onnistuu tietty hyvin paikallisiin antimiin tutustuen.
Vihdoin ja viimein Eiffel tornilla. Pitää kyllä todeta, että odotin jotain hiukan suurempaa ja hienompaa, mutta katu totuus on aina karu totuus. :D Torni ois kyllä ollu varmasti monta kertaa hienompi ilta-aikaan pimiällä. Mutta jokatapauksessa nähty mikä nähty, ja muutama pakollinen kuva otettu oikeen sammakkoperspektiivistä.
Kotimatka hotellille eteni pienen eksymisen saattelemana. Yhdesti turvauduttiin myös metroon. Oltiinhan siinä jo lakisääteisistä tauoista huolimatta väsyneitä matkalaisia. Saldoksi tuli noin 10 tuntia pihalla kaikkea uutta ihmetellen ja katsellen, yksi pari minnuuttinen sillä metrolla, muuten jalan. Pari leijonanmurinaa (Leijonia molemmat ollaan) päästettiin toisillemme eksyneinä hetkinä, mutta jahka hotellille päästiin, niin jo naurettiin asialle. Vanhuus ei tule yksin, siispä jätettiin biletopit laukkuun ja iltarimpsat välliin.
Sunnuntaina pomppasin hereille jo kukonlaulunaikaan, mutta säälin Ankkaa sen verran, että annoin hänen jatkaa unia vielä hetken. Siinä pikkuhiljaa kamppeita kassaan ja kirjautuminen mökiltä ulos. Laukkuja perässä jälleen rettuuttaen lähdettiin pirteinä peipposina tarpomaan kaupungille. Kulutettiin aikaa kahvilla, ihmisiä tuijotellen, pari turistikrääsäkauppaa vielä koluten ja pikku hiljaa taxia metsästäen.
Bussiasemalla hakattiin korttia siihen malliin, että luultiin jo myöhästyvämme kyytiltä. Pitihän se meinaan ihka-aitojen Pariisikorttien kestävyys kokeilla muutaman Paskahousun (korttipeli siis ;) ) merkeissä. Kyyti kuitenkin odotti, hyvin kerittiin. Matka meni taas reippaasti aikataulujen mukkaan.

Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä. Myönnettävä kyllä on, että Pariisi oli paljon mitään sanomattomampi kuin ootin. Kaupungilla vilisevät pulsut ja kerjäläiset ärsyttää, niitä oli enemmän kuin Brysselissä. Pariisi on hieno kaupunki, mutta ei todellakaan mikään siisteintä sorttia oleva sellainen. Viikonloppu toki lyhyt aika tutustua isoon kaupunkiin.
Tulin siihen tulokseen kuitenkin, että ei ainakaan Oulua voita tuo Pariisi, saatika Kankaria. ;) Pariisi-Bryssel välin taisinkin torkkua ja haaveilla kotoisista-asioista.