Johan se tuli syksy Brysseliinkin. Eilen alko keli harmaantua, vettä sateli. Tännään jatkunu samalla mallilla. Odotus siis palkittu, sillä toivoin tosiaan jo syksyn tulevan. Tietenkin ihan suotavaa ois, että syksy menis kuitenin aurinkoisillapäivillä ohi.
Ja voinen mainita, että syksynsateet taisi samalla tuoda tälle tyttöselle koti-ikävän. :D Aika paljon toki ollut koko ajan kaikki tärkeät immeiset, eläimet ja asiat mielessä, mutta tämä "kunnon ikävä" alkoi Sunnuntaina iltasella, ja on jatkunut siitä saakka. Asiaan kuuluvaa tieten. Ja ei siinä, ikävä on ihanan kamalaa. Ehkä oikiat sanat kuvaamaan sitä. No, mutta tämä kestetään, tottakai. Ja ihana tietää, että on oikiasti niiiiiiiiin paljon kaikkea mahtavaa mitä oottelee Suomessa. Tai no sen tiiän kyllä ilman ikävääkin että on, mutta kuitennii.
Tässäkään veneessä en tietenkään ole yksin, sillä kuulin "villiä huhua", että on eräs toinen Suomityttö jolle pukkaillu koti-ikävää taannoin. Nyt siis oottelenkin vaan viikonloppua, että tätä tylleröä taas pääsee näkemään. Vietetään joku varsin isänmaallinenilta. :D
Mutta siis kaikkihan täällä hyvin kuitenkin on. "Supernanny" elementissään.
Nyt ei tule tekstiä enempää, tämmöistä pientä tilannepäivitystä vaan.
Nyt kattomaan ystäväiseni -neiti Laura Kärpän- blogia, että onko tytöllä tullut lissää tekstiä ja kommervenkkejä. Hän on siis alkuviikosta rantautunut Saksaan, Frankfurttiin. :) (Yks mun tulevista reissukohteista muuten) :D
Adios, amigos! (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti