Tunteja laskien...

Sieltähän se tulla tupsahti, elikkä kauan odotettu (ei innolla) nuha kipeine kurkkuineen. Ensimmäinen vilustuminen siis tälle syksylle/talavelle, joka taitaakin olla minun suurimpia ennätyksiä tällä saralla. Yleensähän sairastan kaikki flunssat poikineen, mitä vaan sattuu liikekannalla olemaan. Kai tämä on joku kotialähtö flunssa. Viime viikolla alko, ja vielä hatkuu. Aamut on aika tuskaa, mutta nyt oon kyllä tälle iltaa kokenu parannusta aiempaan. Keittelin varsin hapokasta lillinkiä (mm.inkivääriä sisältäen) ja kippasin rööristä alas, joten toivoa on. Perjantaille jos lähtee poisa, niin kiitän ja kumarran. Jos ei, niin sitten tyydyn kohtaloon ja yskiä köhisen käheää yskääni täysin palkein lentokoneen ahtaudessa, muiden matkustajien riemuksi. Mikäs piristäisikään enempi tylsää matkaa?

Viime viikolle kaavailtu shoppailureissu käynnistyi Lauantaina siis nuhaisissa tunnelmissa. Koukkasin Ankan luukkunsa uumenista reissuun kohti keskustaa. Tarkotuksena oli siis kierrellä keskustan kauppoja muutamaa joululahjaa etsien, mutta jos nyt suoraan sanon, niin höpöksihän se meni koko homma. Pari suklaarasiaa rikkaampana, tunti kaupungissa pörrättynä oltiin niin valmista kauraa että, ei voitu muuta kuin lähteä käpälämäkkeen. Meinattiin vielä ennen lähtöä, että käydään viimeisen yhteisen viikonlopun kunniaksi äpöstämässä mahat täyteen meijjän ensitreffi ravintelissa, mutta sielläkin oli kiinanmuurin mittaiset jonot, niin jätettiin väliin. Vielä onneamme kokeiltiin viereiseen Texmex puljuun. Siellä ei jonot ollu murheena, ja iloisesti lirkutteleva naikkonen ohjasi meidät pöytään. Sattuipa vaan somasti, että pöytään porotti aurinko niin täydeltä terältä, että aurinkolasit ois tarvinnut päähän. Kummallisestikkaan ei oltu näin Joulukuun paahteessa osattu varautua arskoihin, joten tultiin siihen tulokseen, että parempi tehdä pikainen poistuminen puljusta matalaaprofiilia ylläpitäen. Aluksi iloisesti lirkutellut naikkonenki vaikutti näyttävän hiukan hapanta naamaa, kun hymyn tapaiset irvistykset naamalla suoritettiin poistuminen. Kaupan kautta Ankalle, ja omat, viiden tähden pitsat uuniin vaan, plus makoisat palanpainikkeet kouraan.
Lauantaina vieteltiin myös illanistujaisia kourallisella suomityttöjä, sekä joukkoon solahti sopivasti myös vieraileva tähti Jenkkilästä, sekä Keniasta. Illanistujaiset taisi olla yhdistetysti pikkujoulut-Ankan läksiäiset-minun väliläksiäiset-sekä muuten vaan ilta. Iltamat vietettiin Ankan siipien suojassa, hänen asuttamansa kerrostalon yleisissä-koko talon porukan yhteisissä keittiö/olohuonetiloissa. Naapurit sai siis piristyksenä iltaansa meluhaittoja. Tehtiin laajat tarjoilut iltaa, jotka sisälsi mm.kalleinta kaviaaria, jota Brysselistä vaan voi löytää. No ei suinkaan, vaan ostettiin pikkusuolasta niin halavalla kun au pair vaan raaskii, ja kaadettiin pari pussia sipsejä pahviseen pullalaatikkoon (aikalailla samanlainen, kuin ne pahviset, isot mansikkalaatikot, joissa voi ostaa kesällä tuoreita mansikoita). Kattauksessa ja antimissa ei voi siis valittaa olleen koreilua ja bröystäilyä. Saatiin jopa aataminaikainen (tai Eevanaikainen), hyllyssä pölyttynyt rammari stereoineen päivineen toimimaan, joten mikäs siinä olikaan iltaa istuessa. Pelattiin korttia, ja opittiin samalla uus juomapeli entisten kirjoon tuolta rapakon toiselta puolelta tulevalta neitoselta. Tiedän siis mitä pelataan sitten Suomessa. ;) Ilta jatkui viimeiseen ratikkaan puolenyön aikoja, siirtyminen jälleen ihmistenilmoille kaupunkiin. Ollaan tultu Ankan kanssa vaka'asti siihen tulokseen, että halutaan kutsua Suomeen kyläilemään meille yhteiseksi vieraaksi joku/joitain "ulkomaantuliaisia", jotta voidaan opettaa heille hiukan kotoista kulttuuria. Siispä houkuteltiin ratikkamatkan aikana Jenkkilän neitiä kylään, ja pidettiin pikaiset esittelyt pilkkimisestä ja moottorikelkkailusta äänitehosteiden kera. Ei tainnut tuottaa toivottua tulosta. Kaupungilla erehdyttiin menemään Fuse nimiselle clubille heti kättelyssä. Kauaa ei siellä jaksettu norkoilla, vaan kaivattiin kamalaan, mutta jollain tavalla tuttuun ja turvalliseen Celticaan, jonne sitten mittarilla siirryttiin. Ilta sai jatkoa siis hilpeissä tunnelmissa, keskustan todennäköisesti halvimmassa paarissa.
Menot jatku minun ja Ankan osalta aamuun saakka, kunnes väsymys ja nälkä yhtenä isona sekasortona teki tehtävänsä. Haettiin purtavaa (toisin sanoen kumipizzaa) isolla P:lla matkan varrella olevasta kytyisestä ravintelista, jonka jälkeen pompattiin  taksiin Carrie Bradshawia leikkien. Kotosalla ollessa painettiin päät tyytyväisinä tyynyihin.
Sunnutai vietettiin enemmän ja vähemmän hilpeissä tunnelmissa, kun kilpaa niistettiin neniämme, ja täristiin kylmyydestä. Laitettiin vielä kerran perinteet kunniaan sen viimeisen, yhteisen Brysselissä vietettävän viikonlopun kunniaksi, ja haettiin "kantapaikka snägäristä" iltapalat, sekä jumituttiin tv-kaistan ääreen.

Voin sanoa, että tässä vaiheessa viikkoa alkaa tunnelmat olla jo aikalailla hilpeät. Laukut vielä tyhjänä, mutta tavaroita odotellen esille nostettuna. Kovasti jo suunnitellut, että kuinka pakkaan ja mitäkin jne. Perjantaina Suomeen, ja tämä jännitys on samaa luokkaa mitä vuosia sitten oli jännitys mm.kesäisiä hevosleirejä odotellessa, tai Joulua odottaessa pienen kakaran riemulla. =) Tänne saapuminen Syyskuussa ei ollut mitään tähän verrattaessa. Ite asiassa sillon en osannut jännittää yhtään. Joten pari päivää vielä yritän pysyä nahoissani "tunteja laskien", ja Perjantaina aamusella Blue1:n hellään huomaan ja kohteena iki-ihana  Uleåborg!

Home sweet home...

Elossa ollaan-päivitys

Elossa ollaan, vaikkakin oon kärsiny suunnattomia laiskuudentunteita tätä blogia kohtaan. Tikusta ei jaksa asiaa vääntää, ja jos vääntää, niin sillon on toivottavaa olla hoksottimet mukana hommassa, että ei kirjota aivan läpiä päähänsä. Vaikka millonpa nämä kirjotukset tänne yleensäkkään ois mihinkään bestselleriin verrattavissa. ;)

Edellis viikonloppuna kävin Ankan kanssa laukku- ja talvitakkimetsällä. Lähettiin matkaan apinanraivolla ja asenteella, että reissussa mennee tovi jos toinenkin. Onni oli myötä, ja löydettiin Ankalle takki heti toisesta kaupasta jonne astuttiin. Jos tarkkoja ollaan, niin kaksi kipaletta. Kun halavalla saa, niin sama ostaa, ei tarvi sitten Suomessa maksaa itteään rappiolle niistä... niinpä niin. Seuraava kauppa, ja kas kas... sieltähän löysinkin sitten uuden, vedettävää mallia olevan matkalaukun, jotta on taas mitä perässään rettuuttaa. Vanhassa laukussa toki vielä henki pihisee, mutta maailmaa nähneenä en voi luottaa siihen enää niin täysin. Ja onhan toki tavaraa sen verran, että kyllä siihen laukun jos toisenkin tarvii. Kaikenkaikkiaan kaupungilla meni ehkä reilu tunti, joten siitä mielissään pompittiin ratikkaan ja oikeen liputkin ostaa päräytettiin, vaikka kovasti olin pummireissun kannalla.
Illalla suunnattiin pitkästä aikaa kaupunginsykkeeseen keskustaan. Täytettiin kuvut jo minulle tutussa paikassa, jonka jälkeen suunnattiin palanpainikkeelle kivenheiton päähän "Rooster's" nimiseen -tässäkin blogissa jo aiemmin mainittuun- kapakkaan. Siinä aikamme notkuttiin ja pian paikalle tuli pari muuta suomityttöä jenkkityttö seuranaan. Ilta jatkui hyvässä hengessä, kutsuimme itsemme mm.Espanjalaisporukan pippaloihin, joissa joku tovi käytiin hillumassa. Kohteliasta kaavaa noudattaen vietiin kioskin halvinta (?) viiniä (noin 4e) pari pulloa mukanamme. Meni kaupaksi, ainakin meille. Jossain vaiheessa iltaa tultiin siihen tulokseen, että "kaikki tiet johtavat Celticaan", joten sinne siis. Celtica on siis irkkupaari, joka löytyy inhokkilistaltani, mutta silti aina löydän itseni sieltä. Kumma juttu... yö veny aamuun saakka, ja Sunnuntaina silmienalusia kaunisti tummahkot juovat.

Viikko vierähtänyt tähän saakka nopeasti, ajatukset Suomessa ja Joulussa. En vaan malta oottaa, lento siis 16.12. =)
Tulevana viikonloppuna edessä vielä käyntiä kaupungilla, toivon mukaan joululahjojen merkeissä. Lauantaina sitten vietetään myöhäiseen vaiheeseen jääneet pikkujoulut suomipoppoon kanssa. Pakollinen tonttulakki kaaliin ja jouluvalot vilkkumaan siis.

Liirumlaarumia

Perjantaita elellään jälleen. Nostan täällä jo ennestään korkealle karahtaneita joulufiiliksiä kuuntelemalla mm."Walking in the air" kipaletta. Siinä on sitä jotain... aina. Toki myös "The Snowman" elokuva kuuluu itselläni kärkikastiin suuressa elokvuien kirjossa.
Pitäneepä myös ihan mainita, että kaksi viikkua kun eteenpäin mennään, niin minä tyttö se olen erittäin iloisena huikean muikeassa seurassa Suomessa!!! =) Jännittää!! Kädet täynnä kaikkea kivaa tekemistä sun muuta, joten säntäilen varmaan sinne, tänne ja tuonne, kun touhotan menemään.

Viime viikolla vietettiin Ankan kansa vallan veikeä Sunnuntai (tavallisesti siis ollaan räydytty Sunnuntait Ankan pienessä luukussa, Brysselin tunkkaisimmassa perukassa. Ollaan joko vedetty iltavajotukset täysin yli ja ikävöity joka toisessa sanassa Suomeen, tai sitten ollaan kotiuduttu sinne jostain rymyreissusta jalat rakoilla, sekä hautauduttu pikaruokaroskiin ja Big brother talk show:n "hurjiin" juonenkäänteihin.) Tosiaan siis, viime Sunnuntaina lähdin liikenteeseen iloisin mielin, sillä oltiin sovittu näin kotoisasti sanottuna tärskyt elokuvan merkeissä. Ennen kuin tärskyt kerkesi ees kunnolla alkaa, niin nolojen tilanteiden minä astui pikaisesti kuvioihin. Menin siis ratikalla Ankan luokse, ja tarkoituksena jättäytyä pois päätepysäkillä. Päätepysäkki toki tuli, ja ratikka tyhjeni MELKEIN. Kuka sinne jäikään sitten yksin istua napottammaan? No, minäpä minä. Olinkohan unen ja valveen rajamailla, ihan omissa ajatuksissa. Tovin istuin, kunnes havahduin todellisuuteen, että luuri laukussa kilkattaa. Ankkahan siellä hättäilee, että missä neiti luuha (A oli siis pysäkillä vastassa) kun ei näy. Naama värkki helakkana irrotin ahterin penkistä ja säntäsin rämppäämään jo sulkeutuneita ratikan ovia. Hetken rämppäsin, kunnes aukesi. Pysäkillä oleva porukka ihmeissään, että mikäs laahkasija sieltä jälkijunassa tullee tyhyjästä ratikasta. Oli hyvin äkkiä aika livetä paikalta...
Käytiin tosiaan katsomassa "Twilight" saagaan kuuluva "Breaking Dawn" part.1. Katsomiskokemus oli hyvä ja mieluisa, joskin sarjan aikaisempiin elokuviin verrattuna ei kolahtanut niin paljoa. Verta ja suolenpätkääkin oli mukana (no kas kummaa, kun on vampyyrielokuva...), mutta parissa kohtaa kieltämättä tuli "no nyt meni kyllä jo vähä yli"-olo. Itsehän en oo vielä kerennyt lukea tuota Breaking Dawn kirjaa, aiemmat sarjaan kuuluvat kylläkin kahlannut läpi. Mutta se homma siis riippuu listalla heti kun vaan kerkiän.
Elokuvan jälkeen tärskyt sai jatkoa romanttisissa merkeissä, kun vastattiin ravintelista huutavien pitsojen kutsuhuutoihin. Meille ihan uusi pulju oli, joka meinattiin ensin kiertää kaukaa. Pulju näytti ulkoapäin vaatimattomalta paikalta, ja kun hinnatkin oli vielä kohtuu alhaalla. No, rohkea rokan syö. Asteltiin sisälle, niin sieltähän paljastu oikeen mukava ja siisti paikka, sekä pitsat oli ehdottomasti parhaimmistoa, jota oon täällä syönyt. Me "mademoisellet" alettiin myös hienostelemaan, ja tilattiin pullo ehtaa punkkua palanpainikkeeksi. Eikä muuten tarvinnut siihenkään pettyä. Italialainen pitsapeku ei tosin ensin vissiin uskonut korviaan, kun kahteen tyttöön tilattiin koko pullo. Erikseen kävi tiedustelemassa, että eikö se puolikas ois kuitenkin se meidän valinta. Vielä mitä, tujaus flavonoideja teki terää. Italianot taisivat myös hoksata, että nyt on Suomalaiset asialla, joten tarkistivat tilanteen tarjoamalla "jälkiruoaksi" tujut paukut lime/sitruuna-vodka juomaa. Naulaan kantaan klopit osuivat, ja oltiin niin kohteliaita, että hujautettiin jälkiruoka-yömyssyt ääntä kohti.

Maanantai alkoi kärsimyksillä jonkun asteisen migreenin kourissa. Eikai terveyttä edistävä tujaus flavonoideja tehnyt siis temppuja? No tuskinpa. Naputus vasemman silmän takana kävi sietämättömäksi. Päivään asti kittuutin, kunnes nappasin pari Ibuxinia naamariin ja painuin torkkumaan. Näillä eväillä siis selvittiin, ja viikko lähti uudella yrityksellä rullaamaan Tiistaina. Siitähän se sitten rullasikin tähän saakka, joululauluja päivät pääksytysten rallatellen.

Huomenissa säntään taas törttöilemään nuihin kulkineisiin. Lähdetään metsästämään Ankalle talavitakkia sen Alma mummon koinsyömän rievun tilalle, sekä minulle uutta matkalaukkua. Entinen kivireki/tankkilaiva kyllä pellaa vielä, vaan joululahjat ja matkan varrella kertyneet romppeet saatava laskeutumaan Suomeen sitten parin viikon päästä.