...ja jälleen viikonloppu käsillä...

Mihin nämä päivät oikein mennee? Taas hurahtanu yks työviikko täällä lapsenkaitsijana. Tottakai viikonloppu vapaalla jalalla mennään, kyllä passaa.
Ihan kivasti on ollu hommaa ja tekemistä koko viikon. Nyt kuitenkin ihana huokaista, olla rauhassa omassa luukussa reporankana. Kartutan taas tässä samalla ens kesälle uimarengasta. Makaan ja maistelen tämän pallonpuoliskon ihanaa suklaata. Saa nähä vyörynkö Jouluna sitten suoraan kuusenoksalle joulupalloksi? Koristenauha vaan mahanympärille niin avot!

Täällä on huomenna jonkulainen "korttelihaipakka" (no ei ihan samanlainen taida olla kuin Oulun joka syksyinen Haipakka :D ). En nyt muista varmasti miten kirjotettaan, mutta nimellä "Brocant" se taisi olla. Kaikki autot on lähialueelta heivattu pois kaduilta, sekä katuja siistitty muutenkin. Menot alkaa kuulemma JO klo 6.00 aamulla. Kai se oli niin, että aikainen lintu madon nappaa. Kaikenlaista kojua on tulossa pitkin katua, ja liekkö jottain kulkuetta, orkesteria yms pikku härdelliä. Vaikuttaa siltä, että täkäläisille tärkiäkin syystapahtuma. Sama siis mennä itsekin sinne katselemaan. Tiiä mitä "matkamuistoja" ja heräteostoksia sitä voi sielläkin tehä. Tosin klo 6.00 oon vielä nokka tukevasti tyynyssä kiinni. Onneksi on koko päivä aikaa.

Sunnuntaina on sitten Brysselmaraton. Eli lauma himoliikkujia juoksee tuosta vierestä isoa tietä pitkin.
Maratonit kuitenkin taidan välliin jättää. Olis tarkotus, että kävisin tuossa vähän matkan päässä olevaan Park du Cinquantenaire:n tutustumassa. Elikkä semmonen yks nähtävyys täällä. Iso iso puisto, sekä liuta museoita yms. Siellä on myös yks Brysselin nähtävyyksistä, eli semmoinen kaupungin 50v muistomerkki. Isot kaaret, joiden päällä patsastelee muutama ratsukko. Tämä voi olla monille tuttu, ainakin kuvista. Jos samoilla ilmoilla mennään kuin tämä viikko tähän mennessä, niin varmasti tulee mahtava päivä. Saapa nähä, jos sitä vielä erään nimeltä mainitsemattoman au pair kaverin sais reissuun mukkaan. ;D

Tosiaan on ilmat siis suosineet. Lähes hellelukemia näyttäny mittari tällä viikolla. Ihan kiva, mutta kyllä se vaan tässä vaiheessa vuotta alkaa ko perusjuntti Suomalaisen kello tikittää siihen tahtiin, että syksy ois kiva. Elikkä viileämpiä ilmoja jo oottelen. Enkä taida olla ainut. :)

Aamupäivän bloggailua

Pitkiksi käy joskus nämä aamut ja aamupäivät. Tai no onhan sitä tekemistä kun alakaa keksimään.
Nyt ollu aika heleppua, kun ei oo tarvinnu aamulla huolehtia tytöistä. Perheen isä laittaa heijjät valmiiksi kouluun ja myöskin vie sinne ennen omien töiden alakamista. Ruokin siis vain itseni, jahka jaksan herätä. Oon kyllä noussu tuossa 7.45-8.30. Ei ihan mene rytmit karikolle. Rennot aamut on kyllä aika mukavia. Saa rauhassa juuva kahavit ja katella uutiset netistä jne. Sitte teen pikaset siivoukset omassa huoneessa, sekä toki keittiössä siivuan kaikki aamunjälet poisa. Tavaksi on myös tullu, että oikeestaan joka päivä tulee käytyä ihan kivat lenkit heittämässä siellä isossa puistossa tuossa lähellä. Sinne onkin ihana mennä. Yleensä aika vähän porukkaa kun itse siellä käyn, eikä sinne kuulu niin nuo kaupunginäänet. Kivasti metsää ja oravia puissa. Toivon kovasti, että lenkkeily tuo hiukan vastapainoa vohveleille ja croisanteille. (;

Tyttöset haen koulusta yleensä 14.30. Sen jälkeen ilta meneekin sitten aika reippaasti, kun on ulkoilut, läksyt, iltaruuvat.. jne, mitä näitä nyt on. Ja hyvä muistaa tässä vaiheessa, että tänään on Keskiviikko, elikkä lyhyt päivä koulussa. Loppuu siis jo klo 12.00. Hyvä kun muistin. Ehkä pienet lenkit kerkee vielä heittää.

Autoiluun alkaa pikku hiljaa päästä kiinni, mutta ei se ihan lonkalta kyllä vielä mene. Reitit alkaa olla jo aika tutut missä ajelen. Se helpottaa kummasti. Täällä tosiaan on hyvin paljon liikennettä kun vertaa vaikkapa Kankariin, Vaalaan, Ouluun.. :D  Ja jotenkin nopeampi tahti, saa aika tärppinä olla koko ajan. Kaistat ei ole minun mielestä niin selekiät kuin Suomessa, ja oikialta tulevia väistetään lähes aina. Ei ole siis kolmioita periaatteessa lainkaan. Helpottais kyllä kummasti kun ois ne kolomiot täälläkin. Sitten on se parkkeeraus... eli täällä saa peruutella taskuun aika ahkerasti. Autot on niin vieretysten, että minäkin taidan tuskanhiki otsalla vääntää ja kääntää, että sopivaan kolloon pirssin saan pyöräytettyä. :D Mutta ei kai se ole kuin hyvvää reeniä. Toivon vaan, että en tule kovin montaa runtua tehneeksi autoihin. Tähän saakka ainakin on niiltä vältytty.

Vaan nyt ulos happihyppelylle. Ilma tänään siinä +15 kieppeillä, aurinko paistaa. Rehellisesti kuitenkin sanon, että jos siellä Suomessa on auringonpaiste ja siihen päälle napakka, kuiva ja viileämpi ilma, niin se menee tämän eelle monneen kertaan! =)

Kiertoviestiä pukkaa!

Sain Maakelta "tunnustustehtävän", elikkä vastailla 10 erilaiseen kysymykseen. Vastailun jälkeen tarkoitus laittaa kiertoviestiä eteenpäin taas seuraavalle bloggaajalle, sekä lukaista toki hänenkin vastausensa. Kiitos Maake. :)

Minä puolesta laitan tätä eteenpäin serkulleni Anulle. Ole hyvä, pientä iltahommaa. :)

..ja nyt ne 10 kysymystä..


1. Suosikkiväri: Keltainen ja oranssi kamppailee aikalaill samoilla linjoilla keskenään. Käytännöllisyys noissa väreissä vaatetuksen kannalta toki asia erikseen, mutta tykkään kuitenkin.

2. Suosikkieläin: Hevonen, kissa sitten heti siinä perässä.

3. Suosikkinumero: Tämmöistä ns.turhaa tietoa, mitä nyt en yleensä kyllä ees mieti. Mutta taitaapa olla numero 3.

4. Suosikki alkoholiton juoma: Hankala sanoa. Taitaa olla joku ihana, raikas tuoremehu.
 
5. Facebook vs. Twitter: No vanaha kaveri Facebook tottakai.
 
6. Intohimoni: Tämä lista on kyllä lähes loputon. No, mutta heti kärkeen tulee mieleen kaikki syötävä, elikkä äitin ruuvista ja lepomuksista kaupan karkkihyllylle mennään. Sitten mm.luonnossa seikkailu/vaeltelu ja laukkailu hevosen kanssa, myöskin itsekseen jalan. Talvisin hiihtäminen kun kelit on hyvät. Kesällä tottakai aina niin ihana mökkeily suurta herkkua. Sekä inspiraation sattuessa piirtäminen ja maalailu.

7. Saada vai antaa lahja: Tämä kyllä menee ihan tasan kummankin puolelle.

8. Suosikkikuvio: Tjaah. Tässäpä hankala kysymys. Varmaan joku tribaali tms. En nyt oikiasti keksi mitään tähän hättään. :D
 
9. Suosikkiviikonpäivä: Hankala tämäkin. Toisaalta maanantai, kun uus viikko alussa. Mutta ehkä se on kuitenkin lauantai, kun sillon on yleensä vapaata, joten saa tehdä kaikkea mukavaa eikä tarvi (yleensä) niin paljoa kelloon katsella.
 
10. Suosikkikukka: Sievä ja pieni metsätähti.

Sunnuntain sepostuksia.

Oman petin pohojalla on hyvä maata, ja miettiä mennyttä viikonloppua. Sanoisinko, että oli mukavaa ja menevää! :) Hyvästä viikonlopusta kertoo aina myös rakkulat jaloissa ja väsynyt tyttö. Eli näillähän tässä mennään.
Lauantai meni lähinnä itse Brysseliin vielä syventyen lisää. Siellä riittää kyllä missä pyöriä. Ei tietenkään toivoakaan, että olisi kovin hyvin kartalla. Onneksi kulkuyhteydet on aika hyvät. Tietää mistä metro tms lähtee, niin pääsee hetkessä siirtymään toiselle puolelle kaupunkia. Lauantaina maistoin myös ensimmäisen vohvelin! Nehän on täällä siis oikein semmoista "perinneruokaa". Vohvelikojuja pitkin kujia. Niin hyväähän se oli, että peittosi kyllä monta muuta herkkua.
Tänä aamuna lähettiin liikenteeseen Ixellesistä (eräs alue Brysselissä) au pair kaverin kanssa. Suuntana meillä Brugge. Brugge on siis vanha kaupunki, yhenlainen turistirysä. Reilu tunti matkaa tuolta keskustasta sinne. Oli tupaten täyteen ahdettua metroa, bussia ja junaa ennen paikanpäälle pääsyä. Se tässä liikkumisessa inhottavaa onkin, kun yleiset kulkuneuvot on usein niin täynnä, että saa seistä mennen tullen ja palatessa kaikki matkat.
Brugge oli kuitenkin hyvä valinta päiväreissuksi. Mahtavia taloja ja katuja. Alueen annettu olla vanhassa asussaan. Kun käveli katuja pitkin, niin pysty kyllä suorastaan "aistimaan" sen vanhanajan tunnelman siellä. Voi että kun ois vaan päässy sisälle asti niihin kaikkii taloihin! Tosin yksi huvittava, pitkä miinus tuli Bruggelle. :D Tai ei niinkää itse Bruggelle, vaan ravintolalle siellä. Iltapäivän puolella, kun matkaajilla alko nälkä yltyä kovaksi, niin joku hyvä ravintola vaivalla etittiin. Kesti oikeesti aika kauvvan löytää se, valittiin tarkasti ja luultiin tehneemme hyvä valinta. Listalla oli pastaa, salaattia ja pizzaa jne. Eilen oli kuvioissa pastaa ja salaattia, joten otettiin molemmat oikeen "Italialaiset tonnikalapizzat". Mahat huutaen suurta nälkää, ooteltiin ihanaa makuelämystä. Voin kuitenkin kertoa, että ihmetys oli suuri, kun eteen kannettiin Ristoranten pakastepizzat! :D Ei oikein tienny, että itkeäkkö vaiko nauraa. No taidettiin nauraa. Odotti jotain suurta makuelämystä, niin ei muuta kuin tusinalättyä pakastealtaasta. Huomattiin kyllä, että tarjoilija taisi hiukan nolona olla. Ei tullu muuten kyselemään, että maistuko ruoka. ;) Yleensä se kuitenkin kysytään. Mutta mikäs siinä. Lähes mukisematta syötiin sudennälkäämme. Seuraavalla kerralla pitää siis valita vaan vielä pitempään sitä ravintolaa, nälästä viis.

Kotimatka menikin tutusti seisomapaikoilla. Juna-bussi-bussi-metro-bussi. Näin mutkikkaasti pääsin takas tänne kotikonnuille.
Nyt alkaa siis aika tuttuja olla jo kaikki perusreitit ja tuo kyytipuoli täällä. Toki luksusta ois, jos joitain reittiohjeita sun muita sais suomeksi.

Ehkä nyt aika lipua untenmaille, haaveilemaan kotoisasta saunasta (tuli muuten tänään kova saunaikävä, kun olin siellä täpötäydessä ja kuumassa junassa kuin silli purkissa) ja belgian vohveleista. Vohveleista, joilla taidan valitettavasti alkaa kasvattamaan ensi kesälle valmista uimarengasta.... :D

Peeee niinko perijantai.

Jeps. Pee niinko Perjantai ja väsymys päälle.
Lasten kansa touhuilu on oikiasti yllättävän rankkaa. Sanon minä, joka en ole pahemmin heijjän kansa ennen näitä au pair juttuja toiminut. Tai kun on 2 villiä viikaria tyttöä, sekä siihen päälle alta 3kk poika, niin on siinä oma hommansa. Tänään ensimmäistä kertaa vielä pojan kansa olin kunnolla kaksin pitemmän pätkän. Välillä tuli jo olo, että kuinka sen lapsen sammuttaa, kun tuntu et sitä itkua ei saa loppumaan millään. :D Mutta loppuihan se. Sitä ennen sain kyllä äänihuulia viritellä ja muistella kaikkia lastenlauluja. Oisittepa kuullu... mutta onnistui. Poika tyytyväisenä. Täten siis tuumaan vain, että nostan oikeasti hattua kaikille äiteille ja isille. :D Taitolaji.

Mutta nyt...oman aikani herrana, vajoan täällä sängyn syövereihin. Ihanaa. Koko vkl jälleen vapaata siis. Huomenna nukun hyvällä omallatunnolla. Sitten muuta kuin keskusta suunnaksi.
Nyt ei kyllä ajatus luista, joten parempi jatkaa kirjottelua vaikka Sunnuntaina. Vois uppoutua ite seuraavaksi tuonne serkkutytön aussiblogiin.

Hyvääää viikonloppua! =)

Arkea, arkea.

Toinen viikko menollaan. Tämä onkin viime viikkoiseen nähden mennyt paljon sutjakkaammin, varmaan johtuen ihan siitä, että hommat alakaa olla selevillä. Ei muuta kuin liukuhihnameiningillä tekee menemään. No ei sentään. Lasten kanssa kun touhuaa, niin ne hommat on kyllä kaikkea muuta kuin liukuhihnahommia, kuten vaikkapa hevosten kanssa. :D Joka päivä erilainen.
Kuvia en ole kerenny vielä mistään ottaa, mutta se homma on kovasti työnalla. Pittäiskin käydä kameraan ostamassa se uus muistikortti, niin vois mahtua jopa enemmän kuin 10 kuvaa kerralla. :D

Eilen tuli koettua ensimmäistä kertaa Brysselin ruuhka. Jos sitä voi yhdellä sanalla kuvailla, niin järkky. Enpä arvannu yhtään, että se vois nuin iso olla. Lähettiin tästä "kotoa" ajeleen keskustaan päin (onneksi ei tarvinnu ite olla ratissa..) perheen äitin ja kaikkien kolmen mukulan kanssa. Tarkotus oli, että tytöille käydään ostamassa syksysemmät kengät. No, ei me kyllä keretty ees kauppaan asti, kun sinne pahimpaan ruuhkaan jouduttiin. Aikalailla tunti istuttiin autossa kaikkien tööttäilijöitten keskellä (sekin kumma, että miks pittää toitottaa sitä torvea siellä takana, kun näkee että ei vaan pääse menemään :D ), ja matkaa tuon tunnin aikana taittu noin 2km. Uskomatonta. Loppuunsa, kun oltiin päästy pahimmista solmuista poisa, niin ei muuta kuin parkkiin ja tyttöjä kiikuttaa vessaan isänsä työpaikalle. Juuri näin! Luojalle kiitos, että perheen isän työpaikka on siinä matkanvarrella hyvällä paikalla. Kun tytöt selvis vessasta pois, niin kas kummaa, eihän sitä siinä vaiheessa enää keritty mihinkään kenkäostoksille. Että semmoinen kiertoajelu. Ei voi mittään. Paikattiin tilanne sillä tavalla, että mentiin suomalaiseen "merimieskirkkoon" kahville, kun se siinä lähellä sattu olemaan. Olipa hyvät pullat! :D Älkääkä antako tuon "merimieskirkon" hämätä, se ei nimittäin ole mikään oikia kirkko. Se on semmoinen suomalaisten yhditys/kahvila/kohtauspaikka. Siellä järjestetään Brysselissä (ja toki muuallakin Belgiassa asuville) suomalaisille mm.saunailtoja, lapsille kaikkia harrastuksia, au paireille tapaamisia jne.. lisäksi sieltä saa ostettua mm.ruisleipää, salmiakki, Fazerin sinistä yms kotoista purtavaa, jos tarve vaatii. :)

Yritin miettiä jotain "erikoisuuksia", joita täällä olisi eteen osunut. Siis näin "kulttuurisesti", taikka sitten vain arkielämässä eteen tulevia asioita.
Semmoinen ainakin on melko hassua, että täällä roskat laitetaan joka ikinen maanantai pihalle kadun varteen. Isoissa pusseissa sinne vaan. Sieltä ne sitten joku roska-auto noukkii aamuyöllä kyytiin. Aika oudolta tuntuu nakata roskat kadulle. Tuohon asiaa liittyen muutenkin semmoinen juttu, että täällä ei taideta pahemmin kierrättää. Ainakaan tässä taloudessa, mutta en ole liiemmin huomannut muissakaan taloissa sitä harrastettavan. Esimerkiksi banaaninkuoret menee aivan samaan muovisten pakkausten kanssa. Tyhmää. Alanko pitämään jotain kompostointikerhoa täällä? Sehän se oiskin...

Mieli alkaa tässä vaiheessa viikkoa olla jo kovasti tuolla viikonlopun tekemisissä. Vähän auki vielä koko loppuviikko, mutta luulenpa että keksitään uuden au pair kaverin kans jotain mieltä ja sielua virkistävää tekemistä! =)

Viikonloppu pulukassa.

Elikkä ensimmäinen viikonloppu pulukassa täällä uudessa paikassa. Sehän meni reippaasti ja mukavasti. Ilmakin yllätti positiivisesti. La-su yöllä ukkosti ja sateli (pelkäsin että mun kattoikkunasta tulee jotain tavaraa tuolta taivaalta pian läpi. Onneksi jäi vaan peloksi.), sekä tänä iltana alko sadella. Muuten kuitenki aurinko paisteli kivasti. =)

Lauantai ensinnä ostoksilla ja kierrellen kaarrellen lähitienoota. Muutama hyvä löytö tuli tehtyä, niin laukkua kuin paitaakin. Sattu myös ihan kiva juttu, kun olin tosiaan hiukan hukassa reitiltä, niin menin tietty eräältä nuorelta naiselta neuvoa kysymään. Hän oli kans eksyny, ja kävipä ilmi että meillä on sama matka läheiselle ostarille. Oltiin jonkun aikaa enkkua väännetty, kunnes kuin yhestä suusta älyttiin, että sitä ollaan ihan suomalaisia molemmat. :D Aika metkaa. Illalla vielä lenkkeilyt läheisessä puistossa. Se on muuten iso. Isolla iillä oikeen. Hyvä paikka juoksennella, kun käy nuo kadut äkkiä vähän tylsäksi. Illalla sitten ehkä ansaitusti vdin napaani ihanaa suklaata ja unohdin itsekurin jonnekin karkkihyllylle kauppaan...
Hassumpi ei ollut tämäkään Sunnuntai. Aamupäivä puistoilua, ilta treffailua. Pääsin siis taas tekemään jotain, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Elikkä metrolla tuonne keskustaan päin huristelin, sekä poiskin sitten tottakai. Kyllä vähän meinasi jännitää, kun aina ollu semmoinen kuva, että metroasemat on pimeitä ja vaarallisia paikkoja. :D Ehkä yöllä onkin, mutta ainakin nyt oli ihan turvallisen olosta. Kun täältä "kotoa" lähdin, niin muistutti porukka vain, että ei saa näyttää missään vaiheessa eksyneeltä, sillä usein kaikki vorot sun muut laitapuolenkulukijat tuleepi muka auttamaan eksynyttä immeistä. Niin siinä samassa sitten jotenkin sen laukun ottavat ja hiphei.. eli nakutin itselleni päähän braasia "elä näytä eksyneeltä, elä näytä eksyneeltä"... vaikka ehkä pari kertaa saatoin näyttääkkin. :D Keskustassa siis tapasin erään toisen "kohtalotoverin", eli au pairin, suomalaisen sellaisen. Ilta meni hujauksessa, kun puhua pulputettiin ja mätettiin vallan hyvää hampurilaista lisukkeineen päivineen (onnistuin myös jonku sortin majoneesilla sotkemaan pöytää ja ehkä lattiaakin?) ja ylläripylläri, palanpainikkeeksi ja jälkkäriksi kotoista kalijaa. Teki kyllä todellakin terää, vaikka ei mikään rankka viikko sinänsä takana ole. Mutta tokipa se kuitenkin uusi maa ja kaikki vie oman energiansa aina.

Että tämmöinen tämä ensimmäinen selätetty viikonloppu. Aika lepposta. Innolla jo oottelen tulevaa viikkoa. Huomenna saakin nukkua pitkään, vaikka olin jo valmiina heräämään aikasin aamulla laittamaan tytöt kouluun yms. Mutta iloisena yllätyksenä tuli helppo aamu. Ens viikolla luvassa ainakin sitä autolla ajelua ja liikenteeseen sekaantumista. :D Huih. Jospa se hyvin mennee.

Suomessakin ilmeisesti hyvää ilmaa ja niin päin pois. Välillä pieni ikävä riipii, mutta täällä on silti mukavaa, ja vieläpä kun pääsee koko ajan enempi asettumaan. Onneksi puhelimetkin on keksitty ikävää lievittämään, sillä johan puhuin yks ilta armaan Huntti hevoseni kanssa puhelimessa! ;)

Ensimmäisestä viikosta selevitty kunnialla!

Näinpä siis on ensimmäinen viikko selätetty täällä uudessa maassa, perheessä ja työssä. La ja su ovat siis vappaita.
Perheen tytärten kanssa kyllä tultu tosi hyvin juttuun, meinaan mulla on täällä jo usiampia heidän piirustuksia seinillä. Kaikenlaisia Linnea <3 Emmi höpötyksiä sun muita tulee kuin tilauksesta, vaikka ei ees tillais. :D Lähialueet alkaa tulla jo tutuiksi. Sen verran kolunnut nuita katuja. Ratikkaa taikka metroa en oo vielä käyttäny. Tuosta ne ihan vierestä kulkee. Vähän kahen vaiheilla, että hyppäänkö huomenissa kyytiin ja kipasen tuonne keskustaan kunnon Brysseliä katteleen... hmm. Harkintaan!

Toinen asia joka todellakin menee myös harkintaan, on se ranskankielenkurssi. Oon aina aatellut että minä en osaa englantia, niin kuulisittepa nämä täällä. :D Eivät oikein osaa, ja toisekseen eivät kaiketi ees halua osata. Flaamia kuulemma puhuu suurinosa tällä alueella. Eli siis ranskaa, mutta jollain flaaminmurteella. Kävin tänään latailemassa puheaikaa tuohon belgian liittymään eräässä kaupassa, niin oli työn ja tuskan takana saada myyjä ymmärtämään, että omistan Base nimisen liittymän, jolle haluan ladata 20 eurolla puheaikaa. Ja jossain vaiheessa myyjä tarjosi mulle omaa puhelintaan, että "soita tällä".. :D huoh, luuli minun tarviivan soittaa samantien joku tärkeä puhelu. No, ei siinä, kohteliasta. Mutta puheaikani sain kuin sainkin sitten loppuunsa.

Tänä iltana kävi vieraita, ja mitäs muutakaan kuin Ranskalaisia. Sukulaisia kuulemma. Siinä istuin pöydässä sitä puheensorinaa kuunnellen, välillä muka naurahtelin mukana. :D Aivan kuin ymmärtäisin. Kun olin puoli pitsaa syönyt ja pari lasia viiniä ottanut, niin taisin ehkä hiukan enemmän taas jutuille naureskella ja aiheuttaa paheennusta tunkemalla muutaman lauseen englantia sinne ranskan joukkoon. :D Mutta tosi mukavaa porukkaa kyllä kaikinpuolin. Kaikki on täällä jotenkin niin ystävällisiä ja avoimia. Heti tervehditään halauksien ja poskisuudelmien kera, joka saattaa tämmöistä suomalaista junttia äkkiseltään jopa säikäyttää. ;D Vaan tottuuhan tähän, ja nyt osaan jo itsekin vastata ystävällisesti ja omasta mielestäni kohtuu luontevasti näihin poskisuudelmiin sun muihin.

Kohteessa otettu tuntumaa!

Päivä Kekkonen, eli kakkonen.
Äkkiä jääpi mieleen nuo arkirutiinit sun muut. Hyvä niin. Monet asiat eiliseenkin verrattuna tuntuu jo paljon helpommilta. Vaikka yhä edelleen inhuan sitä lihhaa kokata!! Siitä nyt pääse yli eikä ympäri.
Aamusella otin ihan mukavat lenkit tuossa lähiympäristössä. Ei kovin kauas vielä viiti lähteä, sillä pianhan huomaisin eksyneeni. Täällä vielä näyttää kaikki kadut ja talot niin samanlaisilta. Parin kilsan säteellä kun pyörii ja ottaa muutamat pisteet (kauppa tms) tunnistusmerkiksi tutusta alueesta, niin homma hanskassa. Tuossa ihan lähellä näyttikin olevan aika herkullisenoloinen suklaa/leivospuoti mikälie. :D Täällä jo uusi kanta-asiakas hihkuu. Vielä en sinne kerinny, mutta joku päivä kyllä meen. Sen verran huuteli ne suklaat sun muut sieltä lasin toiselta puolelta... niin ja löysin myös ison puiston aika läheltä. Hyvä lenkkeilylle semmonen. Huomenna taijjan käydä näyttämässä paikkaa lenkkareille. Ja siis ihan laaja puisto se on, menee kuulemma noin 1,5h kun sen reippaasti kävellen kiertelee. :) Jes.
Kävin tänään myös läheisessä ostoskeskuksessa. Siinäpä nyt ei mitään ihmeellistä ollu. Tai no se, että huomasi kuinka autot on ahettu pienen pieniin ruutuihin parkkiin. Kauhulla niitä katsellen, että jos sitä vielä joskus itekkin uskallan auton sinne peruuttaa... täällä on siis kaikki parkkipaikat paljon ahtaammat kuin suomessa. Alkaa pian ankara harjottelu tuon taskuunperuutuksen osalta... liikennesäännöissä hiukan eroa, sekä minun mielestä on kuskeilla tuo kaasujalka raskaampi kuin suomessa. Mitä nyt sivusta seuraillut.

Päivä menny siis kaikenlaista pientä tehden. Ite asiassa olin liikenteessä reippaasti yli 12h, mutta ei kyllä tunnu siltä. Jää jotenkin kaipaamaan kunnolla ulkoilmaa, vaikka vähän lähitienoita kävinkin kattelemassa. Täällä saa hiukan nuita lapsukaisia patistella pihalle leikkimään sun muuta. Huomaa kyllä, että täkäläiset on tainnut tottua sisällä leikkimään. Itselle kun aina ollu itsestäänselvyys, että joka päivä ollaan pihalla muutenkin kuin vaan pakolliset paikasta a paikkaan b siirtymiset. Pihatkin on kyllä aina pienosia, että äkkiä loppuu tila kesken kun kovin alkaa lapset juoksemaan. Ei ole metsää missä mennä.

No, vaan juntti mikä juntti. :) Minä itse siis. Totuttelua suurkaupunkiin ja uusiin kohteisiin! =)

"Kotimaa kun taakse jäiii..."

No niin.. täällä uudella maankamaralla ensimäinen oikia päivä takana. Eilen lentelin ensin Oulu-Helsinki, sitten Helsinki-Brysseli. Matkat taittu kivasti nukkuen, eikä luojalle kiitos tullu mittään mutkia matkaan. Vähän jo ootin jonkun sortin katastrofia, kun oon niin vähä lennelly. Saatika sitte yksin.

Ensimmäinen päivä tosiaan pulukassa tällä uudella au pairilla. Hyvin meni, uskoisin. Tottakai melkosta uusien tapojen opettelua ja immeisiin tutustumista. Perheen äiti on siis suomalainen, mikä helpottaa tekemistä tosi paljon. Minun enkku kun ei ikinä ole yltäny niihin parhaimpiin suorituksiin. ;D Isä on kuitenkin ranskalainen, joten ruosteessa oleva enkku saa kuitenkin käyttöä ja oppia. Lapset on kyllä "mukavia höpsöjä". Mielikuvitus lentää, joka on itselle tottakai tuttua, kun miettii omaa lapsuuttaan. :D Eli ns.samoilla aaltopituuksilla mennään ainakin tähän saakka. Tytöt ovat siis 8v ja 5v. "Häntää pitelee" pieni poika, 2kk. Tässähän pääsi siis ihan kunnon nannyksi! ;D
Hiukan hankaluutta tuli vastaan, kun minä -"lihavammainen"- jouduin huomaamaan, että täällä ilmeisesti syödään aikalailla tuota lihhaa. Tai ainakin semmosen vaikutelman sain. Kulmantakana on ilmeisesti usiampi lihakauppa, sekä jääkaapissa lehmät ammuu. Mitenkään ilomielin en käsiäni lihhoihin sotke, enkä oikein edes ossaa. Mutta enpä viittiny alakaa nipottammaan heti alakuunsa, jotenka tartuin härkää sarvista ja tein porukalle evästä. Kyllä ne pihvit johonkin katosi, joten ei ehkä ihan harakoille mennyt. Enkä nyt tieten ilman evästä minä täällä jää. Aikovat lisätä kasviksia listalleen, ja johan se kiiruhti perheen isä illalla vielä kauppaan. On viherpiipertäjälle soppa-aineet. No, se siitä ruokapuolesta.
Erona suomeen on ainakin se, että täällä taitaa suurinosa taloista olla tämmöisiä "kapeita ja korkeita". Tässäkin on peräti 5 kerrosta. Portaikot ja ovet tosi kapiat.. muutotkin tapahtuu kuulemma lähinnä ikkunoista, kun ei vaan mahdu portaita pitkin kuskaamaan mittään huonekaluja. Tosiaan minulla on omahuone, ihanaa! Plussana iso sänky, sekä kattoikkuna. Kerros nro.4, joten portaat tuopi hyötyliikuntaa siinä sivussa.

Kaupunkiin en oo vielä kerinny tutustua. Päivä menny vain tässä "kotosalla" touhuten ja asettuen. Huomenna varmaan pääsee jo vähän kattelemaan paikkoja. Pakko kyllä päästä, jalat huutaa jo jottain lenkkiä!

Vaan lyhyeksi jää jutut täällä kertaa, kun ole kerinny mitään ihmeempiä vielä tapahtua. Innolla oottelen tulevia päiviä, kunhan arki lähtee kunnolla rullaamaan ja pääsen kiinni hommiin. Sekä tosiaan tuota kaupunkia näkemään. Läänit sen verran isommat kuin Oulussa, saatika Kankarissa. :D Myönnän kyllä, että jonkunlainen koti-ikävä iski illalla, kun mietin kauraturpia ja äitin kokkauksia, joista molempia nautin viimesinä suomipäivinä oikein urakalla. (;