Talviaikaan siirtyminen kynttiläillallisen siivittämänä, kuinkas muutenkaan?

Tällä viikolla on ilmat yllättänyt kesäisyydellään. Tänäänki oli siinä +15-17 kieppeillä lämpötila. Lokakuu lähenee loppuaan, joten siihen nähden on ihan kivat lukemat. Mutta toivotan Marraskuun tervetulleeksi, sekä talven sen mukana. Kellot siirrettiin talviaikaan viimeyönä täälläkin. Tosin aamulla yksi lisätunti unta ei tuntunut missään, sillä sen verran myöhään tuli kukuttua yöllä. Nyt "nakit silimillä", eikä ole huolenaihetta, että eikö sais ensyönä unta. :)

Viikonloppu meni edellistä huomattavasti rauhallisemmissa oloissa, ihan tässä "kotikonnuilla". Lauantaina otin iltapäivästä ratikan, vanha tuttu, nro.25. Sillä kiidin sitten jo lähes kodinomaiseen Ixellesiin, tarkoituksena ilostuttaa Ankan iltaa. Siinä taidettiin onnistua puolin ja toisin, sillä vatsalihasreeni oli taattu naurunremakasta johtuen. Illan vietimme Ankan au pair perheen talossa isäntää ja emäntää leikkien. Ohjelmassa oli mm. jotain niinki ihanaa, kuin kasallinen lakanoita viikattavana! Mitä muuta sitä Lauantailtana toivoo? Ei kai mitään enää tuon onnentäyttymyksen jälkeen. Kun turhaan voimaa pihtailematta lakanat vedettiin ja viikattiin, niin huomattiin että joko me on käyty puntilla liikaa, tai sitten lakanat on vanahoja. Yksi pussilakana, sekä yksi aluslakana nimittäin koki kohtalonpäivänsä revetä räsähtäen. Tämä tapahtumasarja ei tietenkään liikoja surettanut, sillä haimme lohtua romanttiselta kynttiläillalliselta! Kotoisasti lautasilta löytyi ketsuppi- ja sinappikasan alle hautautuneita perunaröstejä ja kalapuikkoja. Iltaan haettiin toimintaa myös perheen elokuvakansiosta ja parista pussillisesta palaneita popcorneja. Siispä koti-ilta laadusta tinkimättä! ;)

Kattaus kuin Avotakan kansilehti

                                           
Kun isännöinti ja emännöinti oli pulkassa, eli elokuvat katottu ja syötäväksi kelpaavat popcornit vejetty ääntä kohti, tehtiin taktinen siirtyminen kävelymatkan päässä sijaitsevalle luukulle. Luukku on siis näissä kertomuksissa jo eräänkin kerran maininnan saanut Ankan kotipesä. Ilta siis jatkui aamuyön pikkutunneille. Vatsalihasreeniä saatiin taas lisää, ja ihme on kun ei leukaperät jumittanut auki siitä naurusta. Tosin paperinohuen seinän takana asuva Zekkiläinen tytöntyllerö saattoi jumittaa kasvonsa kurttuun raivosta, kun kuunteli Suomalaisten jokeltamaa siansaksaa.
Kun lopulta nukkumaan päästiin, oli minulla unet varsin kahvintuoksuiset. Patjanreuhkana, jolla ruukaan yöpyä vierailuilla Ankan luona, oli nimittäin saanut päivällä oikein kunnon kahvikylvyn. Mukillinen lämmintä päälle. Kuivunutkaan ei täysin ollut, mutta johan se hätä keinot keksii. Vedettiin kahvivaurioita peittämään ja kuivaamaan parit pyyhkeet ja tyynyliinat, niin johan oli unet kuin Unikulman kalleimmassa vuoteessa. Ei siis syytä valittaa. =)

Kahvivauriot poissa silmistä, ehkä myös mielestä

Syysloma edessä, joten veikkaan ensviikosta tulevan kohtuu leppoisan itsellenikin. Nauttia vielä hyvistä ilmoista lenkkeilyn lomassa, sikäli mikäli ilimoja riittää.

Muksaa viikkua kaikille! =)                                                         


 

YksinhuoltajaKO?

Tässäpä varsin työntäyteinen viikko takana tähän mennessä. Onneksi huomenna tulee armahdus, elikkä Perjantai kolkuttaa ovella. Tosin se päivähän kyllä menee vielä tätä nykyistä roolia ylläpitäen.
Kaupassakin kun käy, niin siihen hommaan saa uusia ulottuvuuksia vauvan ja kiikkerien rattaiden kanssa. Saldona on nyt mm.yksi kukkapuska nurin rattaiden renkailla, sekä erään herran nilkoille ajaminen. Herra oli tosin ymmärtäväinen, ja otti anteeksipyynnöt kiltisti vastaan. Onnekseni tuolle pojanklopille on suotu isot, ruskeatsilmät räpsyripsien kera, että saan varmaan niiden avulla paljon anteeksi nuita törttöilyjä. Jos nyt jottain hyvvää etitään nuitten "kärryjen" pukkaamisesta, niin ainakin se tuon lenkille kivasti lisävastusta. Tämä kaikki kuulostaa jopa omaan korvaan hyvin jännältä. Minä+lastenrattaat kaupassa, ja vieläpä se lapsonen siellä kyytissä ja kauppakori toisessa kourassa (minulla siis kori, en ole orjuuttanut pientä vauvaa sen kantamiseen ;D ). Pitäskö melekeen kuva ottaa, että voi joskus uskoa tuotakin teheneensä...? Tai että esim.kotiporukka voi asian uskoa todeksi. Tämä jälkimminen on ehkä se vaativampi homma.

Viime viikonloppuna suoritettu visiitti Pariisiin taisi vaatia veronsa, sillä jotenkin alkuviikko meni kyllä ihan väsymyksen turmeluksessa. Jätin jopa normit aamulenkit välliin, kun nukkua posotin menemään minkä kerkesin. Tänään vasta kampesin itteni aamulla lenkkipolulle, juuri ennen yksinhuoltajanrooliin vetäytymistä. Viikonloppu on siis lyhyt aika reissailla, mutta siihen se on nyt tyydyttävä.
Tänään tuli koettua myös pientä lakinpalamista, mutta siihenhän auttaa sammuttaa palo sisäisellä vaahtosammuttimella. On muuten aika hyödyllinen. Tämänkin (lakinpalamisen) kannalta tulee huominen Perjantai hyvvään saumaan. Viikonloppu tarkotus viettää suht. rennoissa tunnelmissa, ihan belgianrajojen sisäpuolella. Ja rennosti sietää ottaa myös sen puolesta, että saksantuliaisten (Lari ja Kassu-Laura ja Karoliina) rymyreissu tänne luokseni vohveliparatiisiin lähenee. Eli tytöt pakkaavat kivirekensä (kivireki=matkalaukku täynnä tavaraa) 4.11 Perjantaina, ja jotta ei vaan myöhästyä tarvi, niin ovat perillä jo kukonlaulunaikaan. Taisi olla siinä 06.45. :) Eli ei muuta kuin teerevänä tyttönä matkalaisia vastaan bussiasemalle keskustaan! Joten patterit hyvä ladata ennen kaksikon vierailua.

Varaslähtö Jouluun on täällä jo otettu. Eilen ilmesty kadulle jouluvalot. Saa nähä millon tullee kuusi, vai tulleeko ollenkaan. Kieltämättä oisin kyllä itse oottanu vielä hetken nuitten valojen kansa, vaikka kuin on jo Joulu ja talavi mielessä. Tätä odottamista ei vähentänyt yhtään se, että pienempi velipoika kertoi tännään suunnitelleensa jääradan tekoa järvelle, jossa voi sitten hänen Sierran kotterolla rymytä. Haaveilen siis pääseväni itsekin rattiin. Jos ei muuta, niin ehkä toimiva moottorikelekka kelepaa myös, sekä ykköstykkinä H niin kuin Huntti. =) (Nyt voi kuunnella pari joululaulua fiilistellessä)

Pariisi

Pariisi nähty nyt ainakin kertaalleen. Siellähän se viikonloppu hurahti ja vauhdilla. Eilen illalla siinä 20.00 ja rapia kotiuduttiin Brysseliin Ankan kansa. Itsehän tosin olin reissussa periaatteessa vielä tämän aamun, sillä ei vaan kyetty eroamaan toisistamme niin äkkiä. Siispä menin vielä yökyllään Ankan matalaanmajaan Ixellesiin. Aamulla 45min myöhässä olevaa ratikkaa odotellen kylmässä tärräten, edelleen tietty matkalaukkua perässä raahaten, pyöri mielessä kovasti kuppi lämmintä kahavia ja tietokone nokan eessä hurisemassa. Ja tässähän sitä ollaan.

Reissu Ranskaa kohti alko hyvästi. Perjantaina ratikalla kurvattiin jonnekin Brysselin bussiasemalle, josta pompattiin  Eurolines bussin kyytiin. Bussianratissa meitä oli vastassa "vanha patu", joten varauduttiin heti kättelyssä olemaan hyvinkin myöhässä aikataulusta. Tämä vanha patu kuitenkin yllätti ja lunasti itselleen teräsvaarin tittelin, sillä oltiin perillä Pariisissa ihan aikataulujen mukkaan. Bussista lähdettiin harppomaan pitkin katuja pallo hukassa, tavarat perässä rymisten. Jonkun kerran jopa epäiltiin, että ollaanki nyt oikiasti Pariisissa, vai ollaanko tiputtauduttu kyytistä esimerkiksi yhtä kaupunkia liian aikasin. No, mutta kerrankin taisi olla hyvä juttu näyttää haahuilevalta hömpältä pallo hukassa, sillä eräs ystävällinen taxikuski huomasi meidät ja noukki kyytiinsä. Herra tiesi hyvin paikan (Villa Fenelon, peräti parin tähden hotelli ;) )jonne oltiin matkalla, joten renkaat ulisten kurvaili pitkin katuja kohteeseen. Alettiin nimittää tätä taxia "Poppitaxiksi", sillä poppi raikasi siihen malliin, että saatoin hetken kuvitella palanneeni vanhoihin amisaikoihin, ja istuvani jonkun amispirssin takapenkillä.
Viimein saavuttiin odotetulle parin riskin tähden hotellille. Vastassa meitä respassa oli mies, joku ystävällisyyttään puhui ranskaa hitaasti, ehkä lähes tavuttaen. Ankka on siis meistä se, joka ranskankielen saloihin on päässyt parremmin kiinni. Avain saatiin ja voin sanoa, että purskahdettiin nauruun kun avattiin ovi sviittiimme. Meillehän oli varattu oikein soma pieni parisänky! Ootettiin siis huoneen sisältävän kummallekin omat petit. Vaan mikäs siinä. Sopu sijaa antaa, jotenka tyytyväisinä jaoimme petin keskenämme ja nukuimme samojen vällyjen alla. Perjantaina saatiinkin unta ootella myöhään yöhön, siispä aikaa kulutettiin vahtaamalla "Treffit pimeässä"-ohjelmaa sponsored by Franche.
Launataiaamu valkeni ensin minun luulojen mukkaan kirkkaana. Aamupala sisälsi ihanaa kahavia (yllätyin, sillä oli aikalailla samanlaista kuin suomessa! :) ) ja croisantteja. Mahat täytettyämme ei paljoa aikailtu, vaan lähettiin reippaasti liikenteeseen Pariisia tutkimaan. Tosiaan ei lämpömittaria tullu katottua, ainoastaan uskoteltua itelle ilman olevan varsin lämmin ja leuto. Pari korttelia kun oltiin kävelty, niin oli myönnettävä että kaulaliina + pipo + lapaset ois ollut tarpeellinen yhtälö. Etenkin myös sukat jalassa ja kunnon kengät. Olin siis heittäynyt varsin kesäiseksi. Hätäapua löyty laukusta, olin ottanu jopa ne sukat mukkaan hätävaraksi. Matka siis jatku vaaleenpunasetsukat kengistä vilkkuen, kivasti jokaisen vastaantulijan syyspäivää piristäen. ;)

Kaupungilla lompsittiin sikinsokin, samalla Notre Damea paikantaen. Kerran meni paikantaminen väärin, mutta aika pian löydettiin oikeaan osoitteeseen. Suuri lauma turisteja hääräsi niin pihalla kuin sisällä kirkossa, kuten voitte arvata. Notre Dame oli kuitenkin aivan älyttömän hieno, niin sisältä kuin ulkoa. Sisällä ei ilmeisesti saanu kuvia ottaa, mikä harmitti kyllä.
Kapunkikierros jatku kylmyyden kourissa, sekä turistikrääsämyymälöitä päivitellen. Niitä (krääsämyymälöitä siis) on sitten tungettu joka nurkkaan matkalaisten iloksi ja suruksi. Tunnustan kyllä, että pitihän niissä parissa putiikissa meidänki käydä.
Päivän mittaa ilma hiukan lämpeni, ja meillä vaatteet lisäänty. Piti ihan ostaa kunnon pipot jotka vedettiin syvälle kaaliin, ja käydä hotellilla kaulaliinaa yms lisäämässä päälle. Ihasteltiin kaupungin hienoja siltoja, sekä vanhoja rakennuksia. Eiffel tornia kohti suunnistamaan vain. Matka oli sen verran pitkä, että piti alkaa ottamaan lakisääteisiä taukoja hiukan usiammin. Nehän onnistuu tietty hyvin paikallisiin antimiin tutustuen.
Vihdoin ja viimein Eiffel tornilla. Pitää kyllä todeta, että odotin jotain hiukan suurempaa ja hienompaa, mutta katu totuus on aina karu totuus. :D Torni ois kyllä ollu varmasti monta kertaa hienompi ilta-aikaan pimiällä. Mutta jokatapauksessa nähty mikä nähty, ja muutama pakollinen kuva otettu oikeen sammakkoperspektiivistä.
Kotimatka hotellille eteni pienen eksymisen saattelemana. Yhdesti turvauduttiin myös metroon. Oltiinhan siinä jo lakisääteisistä tauoista huolimatta väsyneitä matkalaisia. Saldoksi tuli noin 10 tuntia pihalla kaikkea uutta ihmetellen ja katsellen, yksi pari minnuuttinen sillä metrolla, muuten jalan. Pari leijonanmurinaa (Leijonia molemmat ollaan) päästettiin toisillemme eksyneinä hetkinä, mutta jahka hotellille päästiin, niin jo naurettiin asialle. Vanhuus ei tule yksin, siispä jätettiin biletopit laukkuun ja iltarimpsat välliin.
Sunnuntaina pomppasin hereille jo kukonlaulunaikaan, mutta säälin Ankkaa sen verran, että annoin hänen jatkaa unia vielä hetken. Siinä pikkuhiljaa kamppeita kassaan ja kirjautuminen mökiltä ulos. Laukkuja perässä jälleen rettuuttaen lähdettiin pirteinä peipposina tarpomaan kaupungille. Kulutettiin aikaa kahvilla, ihmisiä tuijotellen, pari turistikrääsäkauppaa vielä koluten ja pikku hiljaa taxia metsästäen.
Bussiasemalla hakattiin korttia siihen malliin, että luultiin jo myöhästyvämme kyytiltä. Pitihän se meinaan ihka-aitojen Pariisikorttien kestävyys kokeilla muutaman Paskahousun (korttipeli siis ;) ) merkeissä. Kyyti kuitenkin odotti, hyvin kerittiin. Matka meni taas reippaasti aikataulujen mukkaan.

Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä. Myönnettävä kyllä on, että Pariisi oli paljon mitään sanomattomampi kuin ootin. Kaupungilla vilisevät pulsut ja kerjäläiset ärsyttää, niitä oli enemmän kuin Brysselissä. Pariisi on hieno kaupunki, mutta ei todellakaan mikään siisteintä sorttia oleva sellainen. Viikonloppu toki lyhyt aika tutustua isoon kaupunkiin.
Tulin siihen tulokseen kuitenkin, että ei ainakaan Oulua voita tuo Pariisi, saatika Kankaria. ;) Pariisi-Bryssel välin taisinkin torkkua ja haaveilla kotoisista-asioista.

Hömpänpömppää

Kylymä päivä takana. Villasukat saanu kaivella jalakaan ja tiukasti, sekä nokkaa niistää ulkoillessa. Mutta en valita. Ennemminkin ihanaa! Oon niin oottanu, että tuo syksyn kirpeys tullee tännekin. =)

Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä, joten viikko edennyt yllättävän hittaasti. Normihommissa tieten päivät menny, eli kakrujen kansa kaiskatessa ja vauvan kansa häärätessä. Vapaa-ajalla oon juossu rakot jalakapohojiin (nyt on sitten käyttöä sympaattisille lastenlaastareille sponsored by Ikea, joita sain läksiäislahajaksi. Kiitos Minna niistä! Tiesit, että tulee tarpeeseen nuo paikkamateriaalit ;)) ja viritelly vanhaa-uutta harrastusta, neulomista. Oonkin ihan innostunut tuosta neulomisesta. :D Mummotouhua, liekkö, mutta ei haittaa. Ja niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin, jotenka tein ensin hyvän matkaa erästä kudelmaa (ja en nyt voi paljastaa tässä että mitä ja kenelle :D ), kunnes huomasin että omistin vääristyneen käsityksen ns.nurjastasilmukasta. No, mikäpä siinä. Onneksi tuo neulomuksen purkaminen on aina nopiaa ja yksinkertaista hommaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Sinne meni puolikas... no, sanotaanko vaikka että villasukka. Pienen netissä suoritetun oppitunnin jälkeen sitten välähti valo pään päälle, ja homma alko uusiksi alusta alakain. Nyt homma toimii, ja voin mummoilla rauhassa neulomuksien parissa. En sitten tiiä kuinka käyttöä kestää aikaansaannokset, mutta niissäkin aina se ajatus on tärkein. (;

Matkalaukku tongittu nurkasta pölyttymästä, passi ja hammasharja valmiusasemissa. Huomenna siis romanttinen matka Pariisin sykkeeseen Ankan kanssa starttaa Montgomerin ratikkapysäkiltä klo 17.35. Bussiin hypätään klo 19.00, jolla kiidetään rajan yli muille maille. Matka Montgomerin asemalta bussiasemalle ei oo kuin muutama minuutti, mutta ajateltiin ottaa varman päälle aikataulujen suhteen, että ei vaan kelkasta jäähä poisa. Matka Pariisiin ei oo pitkä, elikkä aikalailla klo 23.00 perillä. Siellähän meitä odottaa jonkulainen, lähes summassa ja sattumalla valittu ja varattu motelli. Edullinen on, sekä hyväksi kehuttu. Ei tarvi jäähä ees oven taakse keskellä yötä ruikuttamaan, sillä pulju ottaa huoneensa varanneet asiakkaat vastaan 24/7. Tätäkin hättäiltiin, että keretäänkö aikonaan perille (mielessä siinsi jo telttayöpyminen motellin edustalla). Ankka teki pieniä selvityksiä, ja sai lopulta tiedon, että on täysin turha varautua teltalla. ;) Tämä summassa valittu motelli on muutenkin osoittautunu hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ensinnäkin.. siellä on aamiainen (taisi olla oikeen huoneeseen tuotuna) ja toisekseen, se on tosi hyvällä paikalla keskustassa. Notre Damelle noin 1km matkaa, samoin Eiffel tornille noin 1km. Eli ihan kävelymatkan päässä kaikki ns.pääkohteet. Metrothan tuolla myös hyvin kulukee. Toivottavasti aikataulut pittää, ja keretään nähä kaikki tärkeimmät. Paljon kyllä taitaa ajanpuutteen vuoksi jäähä näkemättä, mutta yks viikonloppu, mitenpä se nyt kaikkeen riittäiskään. Mielessä pyöri jo aavemaiset catacombit joihin Pariisissa pääsee tutustumaan, mutta veikkaan niitten jäävän nyt pois menolistalta.
Sunnuntaina paluu kohteeseen nimeltään Bryssel aikalailla klo 20.00.  Siitä kun vielä jollain metrolla jaksaa hurrauttaa kotosalle saakka, niin hyvä on. Voi myös olla, että kantotaakka on kasvanu säkillisellä Eiffel torni krääsää.

Sunnuntailätinät Brysselistä

Tänä aamuna yritin ottaa kiinni rytmistä, joka viikonloppuisin venyy liiallisuuksiin. Kello pärähti soimaan klo 8.00, ja samoin itse pomppasin säikähdyksissä pystyyn, kun luulin täysin maanantaissa mentävän. Helpotus kuitenkin valtasi mieleni, kun hoksin että vielä mitä, tässähän kirkas vapaapäivä siintä vielä edessä. Unta kupoliin vain. Vihdoin ja viimein kun nousin, niin raahustin nuutuneena ja vieläkin unisena alakertaan. Siellä törmäsin "Seinikseen" (elikkä seinänaapuriin), jonka kanssa lyötiin viisaat päät yhteen ja ehkä toinen toistamme puhuttiin ympäri, että on hyvä idea kipaista lähimpään leipomoon hakemaan pientä piristystä sunnuntaiaamuun. Arvaatte varmaan, että tuore croisantti (päällä suklaata ja sisällä jottain hilloa)  kahvin kansa nautittuna on yhtälö, joka minulle maistuu. ;D

Viikonlopun suunnitelmat (joihin piti sisältyä mm.salireeniä ja uintia) meni osittain mettään. Eilen nukkua posotin ohi onneni, eli aamullinen salireeni tapahtui vain unissani. Sinne jäi siis pumpit ja jumpat poikineen odottamaan toista kertaa. Tännään oli tarkoitus mennä uimaan, mutta kuinkas ollakaan... läheinen uimahalli on kiinni!
Mutta ihan ilman urheilusuorituksia ei tietenkään tarvinnu jäähä. Sen takasi läheiselle ostarille suoritettu ostosreissu Ankan ja Seiniksen kanssa. Tai no en kyllä shoppailua miellä urheiluksi, mutta yhdistelmä; täysi ostari ja valtavasti läpi koluttavia kauppoja, sekä pinottain sovitettavia vaatteita, niin melkein lähentelee urheilusuoritusta.
Kyseisellä reissulla loputon ostoslistani pienini ees hiukkasen. Nyt ei tarvi enää kesäkengillä tallustaa, sillä löysin mahtavat saapikkaat. Ankka pisti paremmaksi, ja vallinnanvaikeuksissaan joutu ottamaan kaks paria saapikkaita. Onneksi oon ite mestari tuon itsekurin kanssa, niin ei tullu "heräteostoksia". (Vaikka ne Ankan kengät toki oli tarpeelliset molemmat) ;)
Jo aiemmin oon manaillu siitä kameran muistikortista, kun on niin pieni ja pittää ostaa uus. Sehän se oli taas kerran muistilistalla. Jossain välissä se olikin mielessä kun ostoksilla oltiin, mutta koska inhoon suunnattomasti käydä missään elektroniikkaa sisältvissä kaupoissa tms, niin taisin tahallaan unohtaa koko kortin, ja sitten kun oltiin jo lähtemässä pois koko isosta puljusta, niin muka muistin että kappas kappas, "unohin" katella muistikorttia. :) Fiksua? No ei. Tietää sitä, että ens viikolla se on löydyttävä jostain. Toinen mikä jäi, niin oli ne lenkkeilyhousut. Mutta toisaalta, kun sinnittelen vielä jatkossakin niillä caprilahkeisilla, niin varmaan juoksen vähä kovempaa? Tai ainakin pitempää matkaa. Sillä sen verran viileitä aamuja, että jos meinaa jossain vaiheessa kävelyksi juoksun jälkeen heittää, niin kyllä siinä kylmä hiipii pintaan. Eli kuukausi vielä vanahalla mallilla, niin siitähän on vain etua itselle.
Kotimatkalla jäätiin pari pysäkkiä metrosta ennen meitä pois A:n kansa. Näytettiin siis ulkoilmaa ja katuja uusille kengille, ja ruokittiin itsemme siinä sivussa. Taas huomattiin, että ihmiset tuijottaa täällä tosi häpeilemättömästi. Monesti ollaan mietitty, että näytetäänkö me olevan niin pihalla ihan missä liikutaankin, vai onko meillä kenties selässä tyyliin jotkut "potkaise minua"-tarrat tms? Ei oikein vielä tiedetä, mutta ollaan vaan tultu tulokseen, että tämä on vaan täällä semmosta tuijjottavaa kansaa. Suomessa kun on normaalia, että kävellään nokka maata viistäen niin, ettei vaan katsota ketään silmiin.
Tämän päivän untireissu kun valui ohi, niin vastapainoksi ajattelin lähteä iltapäivällä uimaan taas tuonne ihmismassaan paljouteen, kaupunginsykkeeseen. Tarkoitus siellä kroolatessa tavata jälleen Ankka, sekä eräs uusi tuttavuus. Samalla tehä vähän matkasuunnitelmia, sillä ens perjantaina hypätään iltasella A:n kansa bussiin, ja siirrytään kohteesta a, kohteeseen b. Elikkä täältä Brysselistä rajan taakse Pariisiin. Täältä on niin helppo ja edullinen tehdä pieniä reissuja naapurimaihin. Pientä innostusta ilmaan viljeli myös Erkka kotosuomessa (isoveli), kun suositteli Pariisia nähtävyyksineen erääksi matkakohteeksi. :) Ankkaa nyt ei reissukaveriksi tarvinnut paljoa ees suostutella. Taisi olla heti ensimmäiset treffit, kun jo suunniteltiin reissua Pariisiin... ihana päästä näkemään Notre Damea sun muuta!! 8) Eli kuten huomaatte, muistikortti kameraan on tuolla reissulla kultaakin kalliimpi...
Niin joo, myös muuta odotettavaa luvassa. Ystäväni Laura alias Luru/Lursu/Lärsä (rakkaalla lapsella on monta nimeä) tulee rajan takaa Frankfurtin perukoilta kylläilemmään ilokseni tänne 4-6.11!! Voi olla, että Luru pakkaa laukkuun myös erään innokaan salamatkustajan mukaan.

Eilen morsetin (puhhuin puhelimessa) myös äitiliinin kansa hyvän tovin. Suomi edelleen paljon mielessä, itse asiassa ajatuksista vähintäänkin se 50% siellä, sekä ikäväntunteet kaikkia ja kaikkea kohtaan kyllä riipii. Mutta kaikki kuulosti olevan hyvästi siellä. Alkuviikosta ell käyny hevosille antamassa normirokotuksetkin. Mussukat oli kovasti saanu kehuja. ;) <3 En malta oottaa, että pääsen taas roikkumaan Huntin kaulaan!! :') Oon aina tienny, että kaukosuhteet on tuskasia...
 

Viikonloppu iliman suunnitelmia..?

Tässä viikko pulijattu ja kulijattu lasten rääkättävänä. Tanssi- ja laulutaidot parantunu taas pientä poikaa (3kk) hyysätessä ja nukuttaessa. Vielähän tuo ääni kuitenkin pihisee ja jalaka nousee, joten ei hättää.
Viikonloppu lähes ilman suunnitelmia. Tosin... perjantai ilta varattu paikallisen kulttuurin tutkimiseen seinänaapurin kansa (saatte arvata mitä tämä käsittää), lauantai aamu/aamupäivä ois ensimmäinen reissu läheiselle salille tutustumaan, sekä sen jälkeen treffailua jälleen Ankan kansa. Nämä treffit ostosreissun merkeissä toki. (Ne syyskengät ja -takki alkaa tosiaan olla jo kovaa huutoa täälläkin tähän aikaa vuodesta) Sunnuntaille kaavailin jo uintireissua läheiseen uimahalliin, kunnes tulin siihen tulokseen, että antaapa sen nyt sitten vielä olla, ja katotaan sitten lähemmin lissää.

Saa nähä, että joutaako tässä kohta lähtiä uutta luuria ja läppäriäkin ostamaan. Luuri reistaa tapansa mukaan minkä kerkiää, sehän ei ole uutta tuolla ns.simpukkapuhelimella. Aataminajoilta peräisin oleva läppäri sai eilen vuosihuollon. Siinä sivussa meni w-kirjain imurin suihin, ja ä-kirjaimelle tapahtu jottain varsin jännää. Ennen toimi siis ihan hyvin, mutta päivällisen "huollon" jäläkeen sitä saa painaa rystyset valkosena. Välillä jo laitoin a:ta ä:n sijasta, kun feispuukissa immeisten kansa porisin. :D Jospa kuitenkin "raadoissa" vielä vähä aikaa henki pihisis.

Ilima näyttää aivan mahtavalta. Aurinko paistaa. Tosin mittarissa taisi olla viileimmät lukemat täällä tälle syksyä kun herätessä kattoin; +7. Siinähä melkein aamukahavi höyrysi... ja loputtomalle ostoslistalle lisättävä vieläpä jotkut talvisemmat lenkkeilyhousut. Kyllä tuo caprimitta lahkeille alkaa olla jo nuita menneen kesän juttuja. 

Kokonaisuudessaa täällä kaikki hyvin. Viikot valuu arjen keskellä, eikä yleensä satu mitään mullistavaa. Tosin tänään odottelen postipoikaa tuomaan minulle varsin maailmaani mullistavana lähetyksen Suomesta! Osa kamppeista kun jäi kaiken lähtöhässäkän keskellä kotia, niin siellähän oli mm.lenkkareihin kunnon pohojalliset, että voipi surutta lenkkeillä. Joten niitä tässä nyt oottelen, sekä -uuden harrastuksen siintäen silmissä- muutamaa lankakerrää. Nyt voitte siis kaikki joululahjan ansainneet ystäväiseni ja lähisukulaiseni toivoa, että ette saa juuri minulta sitä pehmeääpakettia tänä vuonna. ;D 


Nyt lähen kokkeilemmaan, että joskos siellä vielä vois yhen kerran ulukoiluttaa niitä kylymiä capreja lenkkeillessä. Jos hypotermia meinaa iskeä, niin tassua vaan toisen etteen.

Tämmönen kiva kaveri kävi yks päivä porinoimassa, kun oli tuo kattoikkuna auki... :D