Tunteja laskien...

Sieltähän se tulla tupsahti, elikkä kauan odotettu (ei innolla) nuha kipeine kurkkuineen. Ensimmäinen vilustuminen siis tälle syksylle/talavelle, joka taitaakin olla minun suurimpia ennätyksiä tällä saralla. Yleensähän sairastan kaikki flunssat poikineen, mitä vaan sattuu liikekannalla olemaan. Kai tämä on joku kotialähtö flunssa. Viime viikolla alko, ja vielä hatkuu. Aamut on aika tuskaa, mutta nyt oon kyllä tälle iltaa kokenu parannusta aiempaan. Keittelin varsin hapokasta lillinkiä (mm.inkivääriä sisältäen) ja kippasin rööristä alas, joten toivoa on. Perjantaille jos lähtee poisa, niin kiitän ja kumarran. Jos ei, niin sitten tyydyn kohtaloon ja yskiä köhisen käheää yskääni täysin palkein lentokoneen ahtaudessa, muiden matkustajien riemuksi. Mikäs piristäisikään enempi tylsää matkaa?

Viime viikolle kaavailtu shoppailureissu käynnistyi Lauantaina siis nuhaisissa tunnelmissa. Koukkasin Ankan luukkunsa uumenista reissuun kohti keskustaa. Tarkotuksena oli siis kierrellä keskustan kauppoja muutamaa joululahjaa etsien, mutta jos nyt suoraan sanon, niin höpöksihän se meni koko homma. Pari suklaarasiaa rikkaampana, tunti kaupungissa pörrättynä oltiin niin valmista kauraa että, ei voitu muuta kuin lähteä käpälämäkkeen. Meinattiin vielä ennen lähtöä, että käydään viimeisen yhteisen viikonlopun kunniaksi äpöstämässä mahat täyteen meijjän ensitreffi ravintelissa, mutta sielläkin oli kiinanmuurin mittaiset jonot, niin jätettiin väliin. Vielä onneamme kokeiltiin viereiseen Texmex puljuun. Siellä ei jonot ollu murheena, ja iloisesti lirkutteleva naikkonen ohjasi meidät pöytään. Sattuipa vaan somasti, että pöytään porotti aurinko niin täydeltä terältä, että aurinkolasit ois tarvinnut päähän. Kummallisestikkaan ei oltu näin Joulukuun paahteessa osattu varautua arskoihin, joten tultiin siihen tulokseen, että parempi tehdä pikainen poistuminen puljusta matalaaprofiilia ylläpitäen. Aluksi iloisesti lirkutellut naikkonenki vaikutti näyttävän hiukan hapanta naamaa, kun hymyn tapaiset irvistykset naamalla suoritettiin poistuminen. Kaupan kautta Ankalle, ja omat, viiden tähden pitsat uuniin vaan, plus makoisat palanpainikkeet kouraan.
Lauantaina vieteltiin myös illanistujaisia kourallisella suomityttöjä, sekä joukkoon solahti sopivasti myös vieraileva tähti Jenkkilästä, sekä Keniasta. Illanistujaiset taisi olla yhdistetysti pikkujoulut-Ankan läksiäiset-minun väliläksiäiset-sekä muuten vaan ilta. Iltamat vietettiin Ankan siipien suojassa, hänen asuttamansa kerrostalon yleisissä-koko talon porukan yhteisissä keittiö/olohuonetiloissa. Naapurit sai siis piristyksenä iltaansa meluhaittoja. Tehtiin laajat tarjoilut iltaa, jotka sisälsi mm.kalleinta kaviaaria, jota Brysselistä vaan voi löytää. No ei suinkaan, vaan ostettiin pikkusuolasta niin halavalla kun au pair vaan raaskii, ja kaadettiin pari pussia sipsejä pahviseen pullalaatikkoon (aikalailla samanlainen, kuin ne pahviset, isot mansikkalaatikot, joissa voi ostaa kesällä tuoreita mansikoita). Kattauksessa ja antimissa ei voi siis valittaa olleen koreilua ja bröystäilyä. Saatiin jopa aataminaikainen (tai Eevanaikainen), hyllyssä pölyttynyt rammari stereoineen päivineen toimimaan, joten mikäs siinä olikaan iltaa istuessa. Pelattiin korttia, ja opittiin samalla uus juomapeli entisten kirjoon tuolta rapakon toiselta puolelta tulevalta neitoselta. Tiedän siis mitä pelataan sitten Suomessa. ;) Ilta jatkui viimeiseen ratikkaan puolenyön aikoja, siirtyminen jälleen ihmistenilmoille kaupunkiin. Ollaan tultu Ankan kanssa vaka'asti siihen tulokseen, että halutaan kutsua Suomeen kyläilemään meille yhteiseksi vieraaksi joku/joitain "ulkomaantuliaisia", jotta voidaan opettaa heille hiukan kotoista kulttuuria. Siispä houkuteltiin ratikkamatkan aikana Jenkkilän neitiä kylään, ja pidettiin pikaiset esittelyt pilkkimisestä ja moottorikelkkailusta äänitehosteiden kera. Ei tainnut tuottaa toivottua tulosta. Kaupungilla erehdyttiin menemään Fuse nimiselle clubille heti kättelyssä. Kauaa ei siellä jaksettu norkoilla, vaan kaivattiin kamalaan, mutta jollain tavalla tuttuun ja turvalliseen Celticaan, jonne sitten mittarilla siirryttiin. Ilta sai jatkoa siis hilpeissä tunnelmissa, keskustan todennäköisesti halvimmassa paarissa.
Menot jatku minun ja Ankan osalta aamuun saakka, kunnes väsymys ja nälkä yhtenä isona sekasortona teki tehtävänsä. Haettiin purtavaa (toisin sanoen kumipizzaa) isolla P:lla matkan varrella olevasta kytyisestä ravintelista, jonka jälkeen pompattiin  taksiin Carrie Bradshawia leikkien. Kotosalla ollessa painettiin päät tyytyväisinä tyynyihin.
Sunnutai vietettiin enemmän ja vähemmän hilpeissä tunnelmissa, kun kilpaa niistettiin neniämme, ja täristiin kylmyydestä. Laitettiin vielä kerran perinteet kunniaan sen viimeisen, yhteisen Brysselissä vietettävän viikonlopun kunniaksi, ja haettiin "kantapaikka snägäristä" iltapalat, sekä jumituttiin tv-kaistan ääreen.

Voin sanoa, että tässä vaiheessa viikkoa alkaa tunnelmat olla jo aikalailla hilpeät. Laukut vielä tyhjänä, mutta tavaroita odotellen esille nostettuna. Kovasti jo suunnitellut, että kuinka pakkaan ja mitäkin jne. Perjantaina Suomeen, ja tämä jännitys on samaa luokkaa mitä vuosia sitten oli jännitys mm.kesäisiä hevosleirejä odotellessa, tai Joulua odottaessa pienen kakaran riemulla. =) Tänne saapuminen Syyskuussa ei ollut mitään tähän verrattaessa. Ite asiassa sillon en osannut jännittää yhtään. Joten pari päivää vielä yritän pysyä nahoissani "tunteja laskien", ja Perjantaina aamusella Blue1:n hellään huomaan ja kohteena iki-ihana  Uleåborg!

Home sweet home...

Elossa ollaan-päivitys

Elossa ollaan, vaikkakin oon kärsiny suunnattomia laiskuudentunteita tätä blogia kohtaan. Tikusta ei jaksa asiaa vääntää, ja jos vääntää, niin sillon on toivottavaa olla hoksottimet mukana hommassa, että ei kirjota aivan läpiä päähänsä. Vaikka millonpa nämä kirjotukset tänne yleensäkkään ois mihinkään bestselleriin verrattavissa. ;)

Edellis viikonloppuna kävin Ankan kanssa laukku- ja talvitakkimetsällä. Lähettiin matkaan apinanraivolla ja asenteella, että reissussa mennee tovi jos toinenkin. Onni oli myötä, ja löydettiin Ankalle takki heti toisesta kaupasta jonne astuttiin. Jos tarkkoja ollaan, niin kaksi kipaletta. Kun halavalla saa, niin sama ostaa, ei tarvi sitten Suomessa maksaa itteään rappiolle niistä... niinpä niin. Seuraava kauppa, ja kas kas... sieltähän löysinkin sitten uuden, vedettävää mallia olevan matkalaukun, jotta on taas mitä perässään rettuuttaa. Vanhassa laukussa toki vielä henki pihisee, mutta maailmaa nähneenä en voi luottaa siihen enää niin täysin. Ja onhan toki tavaraa sen verran, että kyllä siihen laukun jos toisenkin tarvii. Kaikenkaikkiaan kaupungilla meni ehkä reilu tunti, joten siitä mielissään pompittiin ratikkaan ja oikeen liputkin ostaa päräytettiin, vaikka kovasti olin pummireissun kannalla.
Illalla suunnattiin pitkästä aikaa kaupunginsykkeeseen keskustaan. Täytettiin kuvut jo minulle tutussa paikassa, jonka jälkeen suunnattiin palanpainikkeelle kivenheiton päähän "Rooster's" nimiseen -tässäkin blogissa jo aiemmin mainittuun- kapakkaan. Siinä aikamme notkuttiin ja pian paikalle tuli pari muuta suomityttöä jenkkityttö seuranaan. Ilta jatkui hyvässä hengessä, kutsuimme itsemme mm.Espanjalaisporukan pippaloihin, joissa joku tovi käytiin hillumassa. Kohteliasta kaavaa noudattaen vietiin kioskin halvinta (?) viiniä (noin 4e) pari pulloa mukanamme. Meni kaupaksi, ainakin meille. Jossain vaiheessa iltaa tultiin siihen tulokseen, että "kaikki tiet johtavat Celticaan", joten sinne siis. Celtica on siis irkkupaari, joka löytyy inhokkilistaltani, mutta silti aina löydän itseni sieltä. Kumma juttu... yö veny aamuun saakka, ja Sunnuntaina silmienalusia kaunisti tummahkot juovat.

Viikko vierähtänyt tähän saakka nopeasti, ajatukset Suomessa ja Joulussa. En vaan malta oottaa, lento siis 16.12. =)
Tulevana viikonloppuna edessä vielä käyntiä kaupungilla, toivon mukaan joululahjojen merkeissä. Lauantaina sitten vietetään myöhäiseen vaiheeseen jääneet pikkujoulut suomipoppoon kanssa. Pakollinen tonttulakki kaaliin ja jouluvalot vilkkumaan siis.

Liirumlaarumia

Perjantaita elellään jälleen. Nostan täällä jo ennestään korkealle karahtaneita joulufiiliksiä kuuntelemalla mm."Walking in the air" kipaletta. Siinä on sitä jotain... aina. Toki myös "The Snowman" elokuva kuuluu itselläni kärkikastiin suuressa elokvuien kirjossa.
Pitäneepä myös ihan mainita, että kaksi viikkua kun eteenpäin mennään, niin minä tyttö se olen erittäin iloisena huikean muikeassa seurassa Suomessa!!! =) Jännittää!! Kädet täynnä kaikkea kivaa tekemistä sun muuta, joten säntäilen varmaan sinne, tänne ja tuonne, kun touhotan menemään.

Viime viikolla vietettiin Ankan kansa vallan veikeä Sunnuntai (tavallisesti siis ollaan räydytty Sunnuntait Ankan pienessä luukussa, Brysselin tunkkaisimmassa perukassa. Ollaan joko vedetty iltavajotukset täysin yli ja ikävöity joka toisessa sanassa Suomeen, tai sitten ollaan kotiuduttu sinne jostain rymyreissusta jalat rakoilla, sekä hautauduttu pikaruokaroskiin ja Big brother talk show:n "hurjiin" juonenkäänteihin.) Tosiaan siis, viime Sunnuntaina lähdin liikenteeseen iloisin mielin, sillä oltiin sovittu näin kotoisasti sanottuna tärskyt elokuvan merkeissä. Ennen kuin tärskyt kerkesi ees kunnolla alkaa, niin nolojen tilanteiden minä astui pikaisesti kuvioihin. Menin siis ratikalla Ankan luokse, ja tarkoituksena jättäytyä pois päätepysäkillä. Päätepysäkki toki tuli, ja ratikka tyhjeni MELKEIN. Kuka sinne jäikään sitten yksin istua napottammaan? No, minäpä minä. Olinkohan unen ja valveen rajamailla, ihan omissa ajatuksissa. Tovin istuin, kunnes havahduin todellisuuteen, että luuri laukussa kilkattaa. Ankkahan siellä hättäilee, että missä neiti luuha (A oli siis pysäkillä vastassa) kun ei näy. Naama värkki helakkana irrotin ahterin penkistä ja säntäsin rämppäämään jo sulkeutuneita ratikan ovia. Hetken rämppäsin, kunnes aukesi. Pysäkillä oleva porukka ihmeissään, että mikäs laahkasija sieltä jälkijunassa tullee tyhyjästä ratikasta. Oli hyvin äkkiä aika livetä paikalta...
Käytiin tosiaan katsomassa "Twilight" saagaan kuuluva "Breaking Dawn" part.1. Katsomiskokemus oli hyvä ja mieluisa, joskin sarjan aikaisempiin elokuviin verrattuna ei kolahtanut niin paljoa. Verta ja suolenpätkääkin oli mukana (no kas kummaa, kun on vampyyrielokuva...), mutta parissa kohtaa kieltämättä tuli "no nyt meni kyllä jo vähä yli"-olo. Itsehän en oo vielä kerennyt lukea tuota Breaking Dawn kirjaa, aiemmat sarjaan kuuluvat kylläkin kahlannut läpi. Mutta se homma siis riippuu listalla heti kun vaan kerkiän.
Elokuvan jälkeen tärskyt sai jatkoa romanttisissa merkeissä, kun vastattiin ravintelista huutavien pitsojen kutsuhuutoihin. Meille ihan uusi pulju oli, joka meinattiin ensin kiertää kaukaa. Pulju näytti ulkoapäin vaatimattomalta paikalta, ja kun hinnatkin oli vielä kohtuu alhaalla. No, rohkea rokan syö. Asteltiin sisälle, niin sieltähän paljastu oikeen mukava ja siisti paikka, sekä pitsat oli ehdottomasti parhaimmistoa, jota oon täällä syönyt. Me "mademoisellet" alettiin myös hienostelemaan, ja tilattiin pullo ehtaa punkkua palanpainikkeeksi. Eikä muuten tarvinnut siihenkään pettyä. Italialainen pitsapeku ei tosin ensin vissiin uskonut korviaan, kun kahteen tyttöön tilattiin koko pullo. Erikseen kävi tiedustelemassa, että eikö se puolikas ois kuitenkin se meidän valinta. Vielä mitä, tujaus flavonoideja teki terää. Italianot taisivat myös hoksata, että nyt on Suomalaiset asialla, joten tarkistivat tilanteen tarjoamalla "jälkiruoaksi" tujut paukut lime/sitruuna-vodka juomaa. Naulaan kantaan klopit osuivat, ja oltiin niin kohteliaita, että hujautettiin jälkiruoka-yömyssyt ääntä kohti.

Maanantai alkoi kärsimyksillä jonkun asteisen migreenin kourissa. Eikai terveyttä edistävä tujaus flavonoideja tehnyt siis temppuja? No tuskinpa. Naputus vasemman silmän takana kävi sietämättömäksi. Päivään asti kittuutin, kunnes nappasin pari Ibuxinia naamariin ja painuin torkkumaan. Näillä eväillä siis selvittiin, ja viikko lähti uudella yrityksellä rullaamaan Tiistaina. Siitähän se sitten rullasikin tähän saakka, joululauluja päivät pääksytysten rallatellen.

Huomenissa säntään taas törttöilemään nuihin kulkineisiin. Lähdetään metsästämään Ankalle talavitakkia sen Alma mummon koinsyömän rievun tilalle, sekä minulle uutta matkalaukkua. Entinen kivireki/tankkilaiva kyllä pellaa vielä, vaan joululahjat ja matkan varrella kertyneet romppeet saatava laskeutumaan Suomeen sitten parin viikon päästä.
 


 

Suklaaataaaaa...

Liikaa aikaa, liikaa tekstiä. Eikä ku... ihmeellinen koti-ilta Lauantaina, ei niitä rimpsareissuja aina jaksa. Tai no itse asiassa, minullahan on rimpsareissut ja "kylillä" luuhailut jääny täällä maalimalla aika vähhiin. Jos nyt pientä pyörähystä vaikkapa parin huurteisen siivittämänä ei lasketa mukkaan.

Tänään haettiin uusia vivahteita sivistykseen kaupnugilla (Brysselissä) sijaitsevasta suklaamuseosta. Museo ihan Grand-Placen aukion tuntumassa. Matkakumppanina oli eräs toinen, tänne Suomesta eksynyt tyllerö. Kutsutaan nyt häntä vaikka lempinimellä "Ässä", etunimen ensimmäisen kirjaimen mukkaan. (Heitin tämän siis ihan hatusta, kun ei tullut tylleröltä kysyttyä, että saako mainita hänen nimiään täällä näissä hömpötyksissä). Ihan oli näpäkkä reissu tosiaan, ja parhaana osana tietenkin pääsi maistiasia saamaan. Siitähän minä tykkään. Vanha ja leppoinen "suklaapappa" keitteli suklaasoppaansa isossa padassa ja piti esitelmää meille suklaan valmistuksesta sun muusta asiaan kuuluvasta. Osa meni kaaliin, osa ohi korvien. Kokemus se sinänsä. Hienoja suklaapatsaita sun muita olikin pappa tehnyt, osa tosin muotteja apuna käyttäen. Sinne suklaasopan joukkoon kun ois vielä päänsä voinut upottaa... ehdotan sitä ohjelmanumeroksi, jos vielä joskus puljuun eksyn.

Suklaapappa ja suklaapata, joka pullollaan suklaasoppaa...

Papan taidetekeleitä, hyvältä näyttää

Museoinnin jälkeen kierreltiin sitten ihan siinä lähistöllä Grand-Placella. Siinähän on arvatenkin monia, ja taas monia puoteja, jotka pullollaan mm.juurikin sitä itse suklaata. Otettiin siis ilo irti, ja kierrettiin useimmat puodit läpi. Hinnat oli monilta osin pilvissä, mutta tarttuhan sitä tavaraa matkaankin. Ostin (ja maistoin) myös ensimmäisen kerran semmosta "oikeaa", kallista suklaata. Irtona ostin, jopa 5 pallaa raaskin bröystäillä. Sen verran makso, että siihen hintaan ois saanu varmaan 3 levyä esim; Fazerin Sinistä. Ehtaa tavaraa toki oli, mutta ei niin mellevää, että toista kertaa tulee enää ostettua. Nuo puodit tietenkin omiaan ajatellen ja silmällä pitäen joululahjoja, joita kiikutan sitten ens kuussa Suomeen. Suosikki mestaksi valittiin pulju, jossa oli kolme kipaletta nuoria kloppeja töissä, jotka toivat iloa silmälle, sekä ilmaiset suklaanäytteet nokan etteen. Kirsikkana kakun päällä oli liikenteessä tietty myös joukko itämaiden turisteja (Japanista päivää...), joita sai vuoroin väistellä ja vuoroin potkia tieltään poisa.
Täällä on tosiaan aika erilainen tuo ruokakulttuuri kuin Suomessa. Kaikkea makeaa on aina ja joka paikassa tarjolla. Sanonpa vaan, että imelää. :D Vai voitteko kuvitella vaikka Oulun ja torinrannan niin, että sen ympäriltä löytys se 15 suklaa/karkkikauppaa? Niinpä...

Hyllyt keksejä, sekä karkkeja pullollaan

 Kaikkien näiden puljujen ja mestojen jälkeen käytiin vielä täyttämässä kupumme tupaten täydessä kahvilassa/ravintolassa kaiken makean vastapainoksi kasvispiirakalla. Jälkiruokaakin ois otettu, mutta jostain syystä seuralaiseni mongerrus ranskankielellä lipui tarjoilijalta ohi korvien, niin päätettiin vaihtaa paikkaa. Täällä on tapana jättää tippiä ihan omantunnon mukaan, joku 1-2 euroa on ihan tavallinen summa per asiakas. Tästä aavistuksen huonosta kohtelusta suivaantuneena, pidin lähes kaikki tipit omassa taskussa, ja jätin pöydälle muistaakseni 10 senttiä, sekä viime viikkoiselta reissulta taskuun jääneen puolikkaan Frangin. ;D Ässä oli hiukan anteliaampi.
Ennen kotia lähtöä käytiin vielä hyvinkin Stockmannin tyyppisessä kaupassa. Siellä hoettiin koko ajan "ihana", "aivan ihana", "voi kun sievä", "niin nätti" yms hömppää, sillä ympärillä oleva joulukrääsä ja jouluvalot saivat aikaan jouluisen, kepeän tunnelman. Pääsin myös elementtiini viskaamalla kynttiläpaketin kaaressa kenttään. En tiiä miten taas onnistuin, kaippa se on vaan tämä häseltäjänveri, joka suonissani virtaa. Viimeksi kun olin Ässän kansa liikenteessä, niin onnistuin tyylikkäästi viskaamaan kapakan pöydällä olevat lasit laukulla lattialle, kun tehtiin lähtöä. Tilannehan ei tietenkään huomaamaton ollut, vaan sain raikuvat aplodit muilta asiakkailta, ja baarimikko ryntäsi sirpaleita ja säpäleitä siivoilemaan. Minä puolestani ryntäsin kapakasta vikkelästi muille maille. :)

Se siitä. Nyt on jo liian imelää, joten lopetettava tähän. :)

Jouluhässäkkä vireillä

Torstai tuli ja lähes jo meni, toki niitä kuuluisia toivon rippeitä pullollaan.

Päivä päivältä ootan Joulua kuin kuuta nousevaa, olenhan ikuinen jouluhössöttäjä. Joulukausi tuli tosiaan avattua tänään joulutortuilla. Lisäksi oon silmät kiiluen katsellut kauapunkien tarjontaa joululahjojen suhteen. Tänään juurikin hiippailin taas kerran erään putiikin ohi, ja sen putiikin ikkunassahan on näytillä ja hyllyll myynnissä maaliman hienoin kahavikuppisetti. Tai ite asiassa kupperoisia on kahella eri kuvasarjalla, ja molemmat miellyttää silmää. Tiedän myös, että miellyttäs perhepiirin silimää... nyt oon siis jumpannut aivojani sen asian pohtimisella, että ostaa paukasenko kasan kuppeja ja vateja, ja kiikutan ne toivon mukkaan ehejänä kotia joulukuusen alle. Arveluttaa vaan tuo lentomatka, mutta ehkä luoja suo minulle taidon pakata särkyvät fiksusti ja filmaattisesti. Nyt paljastan kyllä jo liikaa, joten jätän tähän.
Myönnettävä on, että ensimmäiset hankinnat tein jo Lokakuussa. Aikainen lintu madon nappaa...

Viikko rullannut viime viikonloppuisesta reissusta johtuen haikeissa tunnelmissa, sillä reissumasennus siitä ihanasta kaupungista -Lausannesta- on ollut lähes jäätävä. :D Näin kärjistettynä, Brysselinpaskaa sieraimet pullollaan raikkaiden vuori- ja järvi-ilimojen jäläkeen.. ai että. On se karua. Jalan tallotut kilometrit viikonloppuna toivat myös tulosta, sillä alkuviikko meni sääriluut hoosiannaa huutaen.
Piristyksiä viikkoon on tuonut mm.facebookin välityksellä levyraadin pitäminen Ellan kanssa, sekä kamalan videomateriaalin vuotaminen vanhan ja viisaan messengerin välityksellä kaiken nähneelle koneelleni. Laura siis lähetti muutaman viikon takaista pätkää hänen ja Katariinan vierailulta tänne minun pläänilleni. Videon aihealuuena siis me kolme ja Brysselin yö. Naurulihakset oli koetuksella, se on todettava. ;) Lisäksi kuuluisat pikkulinnut laulo korvaani meheviä uutisia eilen, ja nämä uutiset on jaksanu vetää suupielet korviin koko päivän. =)

Hmm. Huomenna on edessä koti-ilta, sillä löin lukkoon pullanleipomisillan tyttärien kansa. Kuulostaa hohdokkaalta, mutta passaa mulle kuin pulla suuhuni. Launtaille suuniteltuna "pakollista" museokierrosta, jonka laitan yleisen Brysselisivistyksen piikkiin. Tulee kyllä varmasti kivvaa, ja kaikki vanha ja historiallinen on oikiasti itelleni mieleen. Lauantai-ilta vielä arvailuje varassa, mutta jotain mieltä avartavaa toimintaa on keksittävä. Sunnuntaina Ankan kansa romanttisesti elokuviin. Tarkotus siis mennä kattomaan Twilight-Breaking Dawn. Huippua, tätä oon oottanu!! =) Meijjän tuurilla päädytään istumaan saliin jossa näytetään vaan Ranskaksi dupattua versiota, mutta toivossa on hyvä elää, joten yritetään päästä kattomaan oikiaa versiota enkuksi.

Nyt siirryn median ihmeelliseen maailmaan, ja alan tuijjottamaan huikeaa, Maajussille morsian-sarjaa.

Vielä vähän Sveitsiä, Lausannea

Päästin itseni kotoisaksi heti kättelyssä

Lausanne, Sveitsi

Voiko jetlaggia potea, kun lentää vain tunnin kestoisen matkan maasta toiseen? No ei kai. Vaan nämä minua ilostuttamaan tulleet silmäpussit ja töttöröö-olemus kertoo vain hyvästä reissusta. ;)
Viikonloppu meni siis uudessa kohteessa, Sveitsissä. Matkassa paljon puhutun Ankan kanssa.

Reissu alkoi tuttuun tapaan pienellä hässäkällä Perjantaina, sillä säikähdettiin jo, että myöhästyn koneesta. Hässäkkä osoittautu turhaksi, kun oma vippitaksi lentokentälle järjestyi kotiovelta. Lennettiin EasyJetin puikoissa Geneveen, Sveitsin toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Genevessä hypättiin sitten junaan, joka kyyditsi meijät pääkohteeseen, eli Lausanneen. Tunti taitettavana oli junamatkaakin, ja sehän meni rattosasti Pariisikortteja pöytään hakatessa. Viereisellä penkillä istuva nainen ilmeile siihen malliin, että yritti päästä Paskahoususta (kertokaa jos ette peliä tiiä :D ) jyvälle, ja taisipa myös kuulostella hassua mongerrusta, Suomea siis.
Positiiviset yllätykset  alkoivat heti kättelyssä, sillä tällä kertaa oltiinkin valittu oikein hulppea hotelli. Saatiin peräti omat sängyt paksuilla untuvapeitoilla! (Pariisissahan me siis jaettiin pieni parisänky, myöskin peitto, joka oli todella heppoinen). Lisäksi huoneessa oli suomalaista piilomainontaa, Philipsiä. Soma, miniatyyri retkikeittiö pussikahveineen oli myös ilo niin silmälle kuin vatsalle. Ankka lysähtikin heti minun vastapedatulle petilleni lojumaan, kun minä otin tututksi tulleen kodinhengettärenroolin retkikeittön kimpussa. Tujakat iltakaffet kun oli paikallaan. Kahvittelun jälkeen ei tiuku vielä näyttänyt kovia lukemia, joten päätettiin pyörähtää kaupungilla. Ankka ohjaksissa seikkailtiin siellä ja täällä. Välillä kartalla, välillä ei. Haastetta kaupunkikierrokseen saatiin kaduista, jotka on todella mäkisiä. Ilma suosi, mutta villakangastakki lapasineen päivineen ois silti ollut poikaa. Niinhän se kuitenkin on, että kylmä karaistaa, ja illan päälle nautittu romanttinen illallinen Mäkkärissä sulattaa.

Lauantaina hyökättiin aamupalalle, luonnollisesti minä etunenässä. Syötiin ensin silmillä, sitten mahalla. Sitä se noutopöytä teettää.
Liikenteessä hyvissä ajoin. Jälleen Ankka oppaana kaupungille ja myöskin metsäteille kirjaimellisesti. Sieraimet ammollaan nuuhkittiin ihanaa vuori-ilmaa peltojen keskellä ja metsänsiimeksessä. Olo siis kuin uudesti syntyneellä, kun on Brysselin lemuja syksyn haistellu. Jalkapatikan jälkeen karautettiin uljaalla ratsulla -metrolla- kauniin Genevejärven rantaan.  Jälleen siis sieraimet ammollaan imettiin itseemme järventuoksuja. Aurinko paisteli, eikä ns.näkö lähtenyt.  ;)
Lounasaikaan päästiin taas oikeen makumatkalle, kun Ankan tilaama "valkoinenpitsa" oli todella kuin kalkkilaivankapteeni. Puoliraaka pohja, ilman tomaattikastiketta. Tämä yhdistelmä päätyi siis pulu ystäviemme lounaspöytään, ja jaettiin sitten minun eväät kahteen tyttöön.
Päivän päätteeksi oli sovittu treffit Ankan muinaisen au pair kaverin kanssa. Tämä kaveri siis jääny Sveitsiin sille tielle, mille lähtikin. Ilta vierähti nopiasti banaani margaritan siivittämänä, ja mainittakoon, että potkua tuomassa tujaus pippuria päälle. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis.
Kun Sunnuntain puolella kotiuduttiin hotellille, ei voitu vastustaa kiusausta. Siispä jatkettiin makumatkaa, ja tuhottiin rasiallinen sveitsiläistä suklaata sisuksiimme.

Sunnuntain pirteä peipponen olin minä, kun A käänsi kylkeä herätyskellon pärähtäessä ilmoille aamulla. Hotellin luovutus (dramaattista) oli aamupäivästä, joten ei muuta kuin kamppeet kassaan ja ulkoilmaan jälleen.
Pitääpä myös mainita semmoinen asia, että saatiin reissuun lisää hilpeyttä, kun huomattiin että minullahan on komia, sinisen violetti juuri hiuksissa! Aiemmin viikolla lettiin laitettu tumma väri taisi olla siis liian kauan aikaa vaikuttamassa. Aluksi siis tuli mietittyä meihin kohdistuvia katseita, mutta kun tajuttiin, että sinijuurihan se sieltä paistaa, niin eipä tarvinnu enää ihmetellä niitäkään katseita.
Lento kohti Brysseliä lähti illalla 19.20. Ennen lentoa pieni shoppailukierros joulua ajatellen kentällä. Haikeana kyllä tuli kateltua Geneven valoja taivaalta käsin. Ei millään olis halunnut lähteä niin aikasin. Loppuilta meni väsyneessä mielentilassa sammakoita suusta päästellessä.

Kuten aiemassa kirjotuksessa sanoin, niin Lausanne on tosiaan noin Oulun kokoinen kaupunki. Kaunis kuin mikä, ja niin siisti! Sain noinkin lyhyessä ajassa (yks hullu viikonloppu) ihan mahottoman hyvän kuvan Lausannesta, ja myös koko Sveitsistä maana. Menisin vaikka heti takas, jos mahollista ois. Seuraava reissu ehottomasti pitempänä, ja sillon aion päästä kunnolla vuorille asti. :)

Korkialla. Raikkaat ilimat.

Genevejärvi ja vuoristoa taustalla

Reissukamppeet kassaan

Eipä ole runosuoni sykkinyt sitten isänpäiväkorttiin rustaamani runon jälkeen, jotenka kirjotukset tännekin jäänyt vähemmälle. Osasyynä tosin voi olla se, että ensinnäkään viime päivinä ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Toisekseen, oon iltasin juoruillu iki-ihanassa ja lähes täydellisesti toimivassa naamakirjassa sen verran, että silmäluomet on painanut enemmän kuin itse kivireki matkalaukku. Joten höyhensaarille lipuminen on ollut kovaa valuuttaa siinä vaiheessa iltaa.

Oon tosiaan aikalailla visusti ollut pullantuoksuisen kotiäidin roolissa täällä Brysselin metropolissa. No hiukan korostetusti, mutta lähes. Viime viikolla nautiskelin pitkästä viikonlopusta, sillä Perjantaina oli pyhäpäivä=vp. Silloin pääsinkin toista kertaa tälle kaudelle suosikkisarjani (niin noloa kuin se onkin) "Maajussille morsian" -ohjelman pariin. Jumitin ruutuun siis antaumuksella kiinni, ja nautin todella olostani.

Lauantaina suuntasin jälleen Ixellesin puolelle Ankan luokse. Heti kättelyssä saatiin aamupäivään säpinää, kun tuntematon pulu hyppäsi ikkunalaudalle, ja kovasti teki tuloaan jo sisälle huoneeseen. Tilanteen pelastajana toimivat salamannopeat saaliseläimen refleksit, joten puluparka taisi henkeään haukkoen lennähtää etsimään rauhallisempaa laskeutumisalustaa. Tämä ei tietenkään jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi pulun kanssa sille päivää, sillä terassilla aamukahveja hörppiessä, tuli jälleen joku tuntematon pulu apajille. Tämä puluasia alkaa siis olla jo lähes koominen, sillä koko syksyn ja alkutalven, on pulut vainonneet meitä varsin kärkkäästi, missä ikinä liikutaankaan. Muistoksi näistä ajoista, vois siis pulutatuointi molempien suuriin hauiksiin olla paikallaan.
Jahka noista riesoista oltiin päästy, niin tehtiin pikainen kaupunkikierros tarvetavaroita etsien. Löytöjä tehtiin, mm. villakangastakki talveksi hintaan 30e. Ei paha. Made by Italy, mutta en valita. Vaikutti lämpimältä. Tarvetavaroihin kuuluu myös muutama sukkapari, sillä viime viikkoina on kesäiset nilkkasukat ollu jo vähä vilposia, sekä puhki kuluneita kun syksyn niillä talsinut. Viimestään siinä vaiheessa huomasin sukkaostoksien tulevan tarpeeseen, kun piti lainata 9 vuotiaan hoitolapsen sukkia usiammin kuin kerran...
Ilta pelattiinkin sitten kotoisasti korttia ja parannettiin maailmaa. Heittäydyttiin myös villeiksi, ja käytiin Ixellesin hiljaisimmassa ja muumioituneimmassa kapakassa parit yötuopit hörppäämässä. Jos totta puhutaan, niin oltiin paikan ainoat asiakkaat sen noin puolituntisen aikana, joka siellä istuttiin. Huvittavaa. Menevämmät mestat kierrettiin kaukaa.

Huomenna on jälleen päivä, kun vanha tuttu matkalaukku löytää paikkansa tavaran kantajana, ja minä löydän paikkani sen painavan tankkilaivan vetäjänä. Viikonlopulle mitoitettu visiitti Sveitsiin, Lausanneen starttaa siis huomenna iltapäivällä. Lento Brysselistä lähtee klo 17.20, ja matkahan ei kestä kuin vaan noin tunnin. Reissukaverina siis (yllättävästi) kvaak kvaak Ankka. Lausanne on suurinpiirtein Oulun kokoinen kaupunki, lähellä Ranskan rajaa. Sanoisinko, että Lounais-Sveitsissä. Mitään erityisiä nähtävyyksiä ei ole, mikä on ihanaa. Ankka on siis ollu Lausannessa au pairina muutamia vuosia sitten, ja tarkoituksena on  tehä tutkimusretki hänelle jo ennestään tuttuun kaupunkiin. Matkaoppaan vaativat saappaat luovutan siis Ankalle. Tukka putkella reissuun lähössä, tottakai.
Sveitsiä oon kuullu paljon kehuttavan maana, etenkin sen luontoa. Alpithan siellä ois se ykkösasia, mutta yksi viikonloppu tosin ei veny semmosiin patikkareissuihin.

Ei muuta kuin matkalaukulle täyttöä katsomaan.=)