Tällä viikolla on täällä tosiaan ollu syyslomat. Se siis tietää ylivilkkaita lapsia tekemisenpuutteessa. :D Maanantain ja Tiistain viettelin kohtalaisen leppoisasti, mutta työnsarkaa riitti kyllä koko viikolle ihan olan takkaa. No, au pair tyytyy kohtaloonsa, eikä valita turhia.
Perjantaiaamu valkenikin sitten aamuista ihanimpana, kun Laura ja Katariina saapuivat perille Brysseliin Frankfurtin perukoilta, Saksasta. Minun aamuherätys tuolloin oli vertaansa vailla, kun Laura soitti vähän jälkeen klo 06, että ovat nyt Montgomerin metroasemalla, että "lähehä käveleen". :D Silmät sirrissä ja tukka putkella, mutta mieli iloisena siis lähin viipottamaan kohti metroasemaa. Siellähän ne tyttäret oli tutut kivireet (matkalaukut) vierellään odottamassa noutajaansa.
Oltiin heti kättelyssä reippaita, ja lähettiin ettimään auki olevaa kahvilaa aamupala mielessä siintäen. Eihän tietenkään kukonlaulunaikaan ole mikään paikka vielä auki, joten saatiin norkoilla ulkona odottamassa kiva tovi, kunnes lopulta päästiin asian ytimeen, ja saatiin kuvut täytettyä. Perjantai oli mulla ihan tavallinen työpäivä kuitenkin, joten aikaa oli hiukan rajallisesti. Takaisin kotosalle, jossa väsyneet matkalaiset pääsivät lyhentämään yöllisen bussimatkan aiheuttamia univelkoja, ja minä orja töitä paiskimaan.
Illalla kuitenkin otettiin päivän menetetty aika takaisin, ja lähdettiin illanistujaisiin kaupunkiin. Juttua riitti, kun purettiin syksyn patoutuneet puheripulit toisillemme. Törmättiin myös lähes sujuvaa Suomea vääntävään etelänhetelmään, jonka puhekyky rajoittui siis lauseisiin "Mita kuuluu?", "Mina rakasta sinua" ja "Suomi hieno maa" (miten oli tytöt, olikohan se suunilleen nuin? :D ). Voitte siis arvata, että tästä lähes sujuvasta Suomesta huolimatta, jäi keskustelu etelänhetelmän kansa hyvin lyhyeksi. Kun ollaan päästy jo niinkin kunnioitettavaan ikään tyttärien kanssa, että mittarissa on yhteensä 64 vuotta, niin pitää alkaa jo voimia säästelemään. Siispä ei oltu rimpsalla kovin myöhään, vaan hiippailtiin jo ennen puoltayötä kotosalle Nukkumatti visusti mielessä.
Lauantaiaamu alkoi kirkkaana. Valmistauduttiin kaupunkikierrokseen, ja minähän sain kunnian johtaa tätä suurta turistilaumaa. Heti alkuun karahti tosin liuta miinuspisteitä, kun minä, itse matkaopas valitsin aamiaispaikaksi hassun mummon emännöimän puljun. Mielessä siinsi Belgialainenaamiainen. Listalla luki, että siihen kuuluu kahvi, pari croissanttia, nutellaa, jugurttia ja mehua. Loppupeleissä tilanne oli se, että minä ja Katariina saatiin minikahvit ja maitoa hyvin rajallinen määrä, sekä yhdet höttöiset croissantit. Lauralle taas tuli iso lautasellinen leipää, jolla sai itsensä täytettyä äärimmilleen. Juomapuoli Lauran osalta jäi vaan niukaksi, sillä noin 1,5dl appelsiinimehua, ei riittänyt millään kattamaan hänen vaatimaa nestetasapainoa. Siispä päästyämme puljusta ulos, otettiin ensimmäiseksi kohteeksi kulman takana sijaitseva ruokakauppa, josta haettiin törpöllinen palanpainiketta.
Matka jatkui Euroopan unionin päämajoille tähtäävällä kierroksella. Oikeaa matkaopastakin meille paikanpäällä tarjottiin, mutta johan meiltä nyt omasta takaa sellainen löyty, niin mentiin homma siis ihan omalla opastuksella, jonka laatu on toki kyseenalainen. Kun oltiin tulevaisuuden työpaikkaamme tarpeeksi tutustuttu, halusin ajatella meidän kaikkien linjoja, joten useiden mutkien siivittämänä hiippailtiin Grand-Placelle. Tosin ilma oli niin hyvä (lähes t-paitakeli), että mutkat ei haitanneet, vaan nautittiin Marraskuun lämmöstä katuja tallaten, sekä välillä puistonpenkillä istuen. Grand-Place oli hieno kuten aina, eikä yllätyksenä tule, että porukkaa täynnä. Grand-Place siis tarkoittaa suurtoria, ja on kaupungin keskusaukio. Siellä on mm. vuosina 1402-1455 rakennettu kaupungintalo, sekä alkuunsa 1200 luvulla rakennettu kuninkaan talo. Suosittelen siis. :) Ihan silkalla huumorimielellä käytiin myös vilkaisemassa tunnettua "Mannekin Pis"-patsasta. Sen loisto ei minulle auennut vieläkään, eikä liiemmin Lauralle ja Katariinallekaan. No, onhan se huvittava 60cm pronssia. Usiampi tunti kierrellessä meni, ja kotiin palattiin kaupan kautta.
Illalle tosiaan oli kaavailtuna mm.humpalla käyntiä. Reissuun varauduttiin asiaankuuluvilla, sangen tyylikkäillä reissukupeilla, parilla pullollisella maitoa ja yömyssyillä. Ravintelin wc on oiva paikka pystyttää reissulaisen baaritiski, joten siellä lantrattiin maidot ja yömyssyt keskenään, tuloksena oli siis "Ville Vallatonta" suoraan maitopullosta nautittuna. Tunnelma oli siis oikein kotoisa. <3 Palattiin istumaan iltaa päivällisille apajille, eli mm.Grand-Placelle. On muuten entistä hienompi paikka ilta-aikaan tuo G-P! :) Humpalle asti päästiin myös. Paikkana eräs keskustassa sijaitseva "irkkubaari". Intoa tosin latisti se, että paikka oli pullollaan porukkaa, eikä istumaan mahdu kuin yhden kerran, ja silloinkin sai pyydellä anteeksi olemassa oloaan ahtauden vuoksi. Puhettakaan siitä, että tanssilattialla olisi tilaa Suomessa harrastetuille, tilaa vaativille ja hupaisille tanssiliikkeille. :D Siispä sillit purkissa tunnelmaa aikamme kestettyä, otettiin suunnaksi Rooster's, josta olen huomannut minulle muodostuneen lempikapakan täältä. Paikka, joka on aina siisti eikä hinnat pilvissä, hyvä tunnelma ja hyvää musiikkia. Siinäpä ne tunnelmanluojat. Kertaalleen tehtiin vielä paluu Grand-Placelle yöpalat (maailmaan herkullisimmat ranskalaiset) kourassa. Siellä käytiin vielä keskustelua jälleen erään etelänhetelmän kanssa, joka ei ymmärtänyt, että me ei osata Ranskaa eikä Espanjaa. Kun etelänhetelmä ei sitä kaaliinsa mahduttanut, niin kokeiltiin hänen ymmärrystään Suomenkieltä kohtaan. Sitä ymmärrystä ei tietenkään tullut, sillä jos olis tullut, niin todennäköisesti olisi etelänhetelmä lähtenyt lätkimään samantien. Suomalaisella tyttöporukalla voi olla varsin kalsea sanainenarkku, meinaan vaan. :) Loppujen lopuksi kellonviisareiden siirtyessä aamuyön puolelle, huikkailtiin me taxi ja kiidettiin sillä Montgomerille kotikulmille. Kotona saatiin vielä pientä kivaa yöpuhdetta, kun rakas tietokoneeni nielaisi Katariinan kamerassa olevan muistikortin syövereihinsä. Onneksi kortti saatiin pitkällisen operaation jälkeen ehjänä takaisin valoon. Jossain vaiheessa oli tosin itse jo lipunut untenmaille, ja jättänyt tytöt asennustehtäviin.
Sunnuntaiaamun (päivän) pelastuksena käytiin pitkällä sunnuntaibrunssilla, jonka jälkeen Laura ja Katariina lähtivät seikkailemaan metroilla kohti bussiasemaa, ja sitä kautta Frankfurtin suuntaan.
Viikonloppu oli siis kokonaisuudessaan aivan mahottoman mukava, kiitos tyttärien! :)
Vastavierailua tyttöjen luokse Frankfurtiin jo kovasti suunnitellaan, sehän kuuluu tottakai hyviintapoihin.
 | |
| Euroopan unionin päämajoilla |
 |
| Grand-Placella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti