Sunnuntain sepostuksia.

Oman petin pohojalla on hyvä maata, ja miettiä mennyttä viikonloppua. Sanoisinko, että oli mukavaa ja menevää! :) Hyvästä viikonlopusta kertoo aina myös rakkulat jaloissa ja väsynyt tyttö. Eli näillähän tässä mennään.
Lauantai meni lähinnä itse Brysseliin vielä syventyen lisää. Siellä riittää kyllä missä pyöriä. Ei tietenkään toivoakaan, että olisi kovin hyvin kartalla. Onneksi kulkuyhteydet on aika hyvät. Tietää mistä metro tms lähtee, niin pääsee hetkessä siirtymään toiselle puolelle kaupunkia. Lauantaina maistoin myös ensimmäisen vohvelin! Nehän on täällä siis oikein semmoista "perinneruokaa". Vohvelikojuja pitkin kujia. Niin hyväähän se oli, että peittosi kyllä monta muuta herkkua.
Tänä aamuna lähettiin liikenteeseen Ixellesistä (eräs alue Brysselissä) au pair kaverin kanssa. Suuntana meillä Brugge. Brugge on siis vanha kaupunki, yhenlainen turistirysä. Reilu tunti matkaa tuolta keskustasta sinne. Oli tupaten täyteen ahdettua metroa, bussia ja junaa ennen paikanpäälle pääsyä. Se tässä liikkumisessa inhottavaa onkin, kun yleiset kulkuneuvot on usein niin täynnä, että saa seistä mennen tullen ja palatessa kaikki matkat.
Brugge oli kuitenkin hyvä valinta päiväreissuksi. Mahtavia taloja ja katuja. Alueen annettu olla vanhassa asussaan. Kun käveli katuja pitkin, niin pysty kyllä suorastaan "aistimaan" sen vanhanajan tunnelman siellä. Voi että kun ois vaan päässy sisälle asti niihin kaikkii taloihin! Tosin yksi huvittava, pitkä miinus tuli Bruggelle. :D Tai ei niinkää itse Bruggelle, vaan ravintolalle siellä. Iltapäivän puolella, kun matkaajilla alko nälkä yltyä kovaksi, niin joku hyvä ravintola vaivalla etittiin. Kesti oikeesti aika kauvvan löytää se, valittiin tarkasti ja luultiin tehneemme hyvä valinta. Listalla oli pastaa, salaattia ja pizzaa jne. Eilen oli kuvioissa pastaa ja salaattia, joten otettiin molemmat oikeen "Italialaiset tonnikalapizzat". Mahat huutaen suurta nälkää, ooteltiin ihanaa makuelämystä. Voin kuitenkin kertoa, että ihmetys oli suuri, kun eteen kannettiin Ristoranten pakastepizzat! :D Ei oikein tienny, että itkeäkkö vaiko nauraa. No taidettiin nauraa. Odotti jotain suurta makuelämystä, niin ei muuta kuin tusinalättyä pakastealtaasta. Huomattiin kyllä, että tarjoilija taisi hiukan nolona olla. Ei tullu muuten kyselemään, että maistuko ruoka. ;) Yleensä se kuitenkin kysytään. Mutta mikäs siinä. Lähes mukisematta syötiin sudennälkäämme. Seuraavalla kerralla pitää siis valita vaan vielä pitempään sitä ravintolaa, nälästä viis.

Kotimatka menikin tutusti seisomapaikoilla. Juna-bussi-bussi-metro-bussi. Näin mutkikkaasti pääsin takas tänne kotikonnuille.
Nyt alkaa siis aika tuttuja olla jo kaikki perusreitit ja tuo kyytipuoli täällä. Toki luksusta ois, jos joitain reittiohjeita sun muita sais suomeksi.

Ehkä nyt aika lipua untenmaille, haaveilemaan kotoisasta saunasta (tuli muuten tänään kova saunaikävä, kun olin siellä täpötäydessä ja kuumassa junassa kuin silli purkissa) ja belgian vohveleista. Vohveleista, joilla taidan valitettavasti alkaa kasvattamaan ensi kesälle valmista uimarengasta.... :D