No niin.. täällä uudella maankamaralla ensimäinen oikia päivä takana. Eilen lentelin ensin Oulu-Helsinki, sitten Helsinki-Brysseli. Matkat taittu kivasti nukkuen, eikä luojalle kiitos tullu mittään mutkia matkaan. Vähän jo ootin jonkun sortin katastrofia, kun oon niin vähä lennelly. Saatika sitte yksin.
Ensimmäinen päivä tosiaan pulukassa tällä uudella au pairilla. Hyvin meni, uskoisin. Tottakai melkosta uusien tapojen opettelua ja immeisiin tutustumista. Perheen äiti on siis suomalainen, mikä helpottaa tekemistä tosi paljon. Minun enkku kun ei ikinä ole yltäny niihin parhaimpiin suorituksiin. ;D Isä on kuitenkin ranskalainen, joten ruosteessa oleva enkku saa kuitenkin käyttöä ja oppia. Lapset on kyllä "mukavia höpsöjä". Mielikuvitus lentää, joka on itselle tottakai tuttua, kun miettii omaa lapsuuttaan. :D Eli ns.samoilla aaltopituuksilla mennään ainakin tähän saakka. Tytöt ovat siis 8v ja 5v. "Häntää pitelee" pieni poika, 2kk. Tässähän pääsi siis ihan kunnon nannyksi! ;D
Hiukan hankaluutta tuli vastaan, kun minä -"lihavammainen"- jouduin huomaamaan, että täällä ilmeisesti syödään aikalailla tuota lihhaa. Tai ainakin semmosen vaikutelman sain. Kulmantakana on ilmeisesti usiampi lihakauppa, sekä jääkaapissa lehmät ammuu. Mitenkään ilomielin en käsiäni lihhoihin sotke, enkä oikein edes ossaa. Mutta enpä viittiny alakaa nipottammaan heti alakuunsa, jotenka tartuin härkää sarvista ja tein porukalle evästä. Kyllä ne pihvit johonkin katosi, joten ei ehkä ihan harakoille mennyt. Enkä nyt tieten ilman evästä minä täällä jää. Aikovat lisätä kasviksia listalleen, ja johan se kiiruhti perheen isä illalla vielä kauppaan. On viherpiipertäjälle soppa-aineet. No, se siitä ruokapuolesta.
Erona suomeen on ainakin se, että täällä taitaa suurinosa taloista olla tämmöisiä "kapeita ja korkeita". Tässäkin on peräti 5 kerrosta. Portaikot ja ovet tosi kapiat.. muutotkin tapahtuu kuulemma lähinnä ikkunoista, kun ei vaan mahdu portaita pitkin kuskaamaan mittään huonekaluja. Tosiaan minulla on omahuone, ihanaa! Plussana iso sänky, sekä kattoikkuna. Kerros nro.4, joten portaat tuopi hyötyliikuntaa siinä sivussa.
Kaupunkiin en oo vielä kerinny tutustua. Päivä menny vain tässä "kotosalla" touhuten ja asettuen. Huomenna varmaan pääsee jo vähän kattelemaan paikkoja. Pakko kyllä päästä, jalat huutaa jo jottain lenkkiä!
Vaan lyhyeksi jää jutut täällä kertaa, kun ole kerinny mitään ihmeempiä vielä tapahtua. Innolla oottelen tulevia päiviä, kunhan arki lähtee kunnolla rullaamaan ja pääsen kiinni hommiin. Sekä tosiaan tuota kaupunkia näkemään. Läänit sen verran isommat kuin Oulussa, saatika Kankarissa. :D Myönnän kyllä, että jonkunlainen koti-ikävä iski illalla, kun mietin kauraturpia ja äitin kokkauksia, joista molempia nautin viimesinä suomipäivinä oikein urakalla. (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti