Päivä Kekkonen, eli kakkonen.
Äkkiä jääpi mieleen nuo arkirutiinit sun muut. Hyvä niin. Monet asiat eiliseenkin verrattuna tuntuu jo paljon helpommilta. Vaikka yhä edelleen inhuan sitä lihhaa kokata!! Siitä nyt pääse yli eikä ympäri.
Aamusella otin ihan mukavat lenkit tuossa lähiympäristössä. Ei kovin kauas vielä viiti lähteä, sillä pianhan huomaisin eksyneeni. Täällä vielä näyttää kaikki kadut ja talot niin samanlaisilta. Parin kilsan säteellä kun pyörii ja ottaa muutamat pisteet (kauppa tms) tunnistusmerkiksi tutusta alueesta, niin homma hanskassa. Tuossa ihan lähellä näyttikin olevan aika herkullisenoloinen suklaa/leivospuoti mikälie. :D Täällä jo uusi kanta-asiakas hihkuu. Vielä en sinne kerinny, mutta joku päivä kyllä meen. Sen verran huuteli ne suklaat sun muut sieltä lasin toiselta puolelta... niin ja löysin myös ison puiston aika läheltä. Hyvä lenkkeilylle semmonen. Huomenna taijjan käydä näyttämässä paikkaa lenkkareille. Ja siis ihan laaja puisto se on, menee kuulemma noin 1,5h kun sen reippaasti kävellen kiertelee. :) Jes.
Kävin tänään myös läheisessä ostoskeskuksessa. Siinäpä nyt ei mitään ihmeellistä ollu. Tai no se, että huomasi kuinka autot on ahettu pienen pieniin ruutuihin parkkiin. Kauhulla niitä katsellen, että jos sitä vielä joskus itekkin uskallan auton sinne peruuttaa... täällä on siis kaikki parkkipaikat paljon ahtaammat kuin suomessa. Alkaa pian ankara harjottelu tuon taskuunperuutuksen osalta... liikennesäännöissä hiukan eroa, sekä minun mielestä on kuskeilla tuo kaasujalka raskaampi kuin suomessa. Mitä nyt sivusta seuraillut.
Päivä menny siis kaikenlaista pientä tehden. Ite asiassa olin liikenteessä reippaasti yli 12h, mutta ei kyllä tunnu siltä. Jää jotenkin kaipaamaan kunnolla ulkoilmaa, vaikka vähän lähitienoita kävinkin kattelemassa. Täällä saa hiukan nuita lapsukaisia patistella pihalle leikkimään sun muuta. Huomaa kyllä, että täkäläiset on tainnut tottua sisällä leikkimään. Itselle kun aina ollu itsestäänselvyys, että joka päivä ollaan pihalla muutenkin kuin vaan pakolliset paikasta a paikkaan b siirtymiset. Pihatkin on kyllä aina pienosia, että äkkiä loppuu tila kesken kun kovin alkaa lapset juoksemaan. Ei ole metsää missä mennä.
No, vaan juntti mikä juntti. :) Minä itse siis. Totuttelua suurkaupunkiin ja uusiin kohteisiin! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti