Lausanne, Sveitsi

Voiko jetlaggia potea, kun lentää vain tunnin kestoisen matkan maasta toiseen? No ei kai. Vaan nämä minua ilostuttamaan tulleet silmäpussit ja töttöröö-olemus kertoo vain hyvästä reissusta. ;)
Viikonloppu meni siis uudessa kohteessa, Sveitsissä. Matkassa paljon puhutun Ankan kanssa.

Reissu alkoi tuttuun tapaan pienellä hässäkällä Perjantaina, sillä säikähdettiin jo, että myöhästyn koneesta. Hässäkkä osoittautu turhaksi, kun oma vippitaksi lentokentälle järjestyi kotiovelta. Lennettiin EasyJetin puikoissa Geneveen, Sveitsin toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Genevessä hypättiin sitten junaan, joka kyyditsi meijät pääkohteeseen, eli Lausanneen. Tunti taitettavana oli junamatkaakin, ja sehän meni rattosasti Pariisikortteja pöytään hakatessa. Viereisellä penkillä istuva nainen ilmeile siihen malliin, että yritti päästä Paskahoususta (kertokaa jos ette peliä tiiä :D ) jyvälle, ja taisipa myös kuulostella hassua mongerrusta, Suomea siis.
Positiiviset yllätykset  alkoivat heti kättelyssä, sillä tällä kertaa oltiinkin valittu oikein hulppea hotelli. Saatiin peräti omat sängyt paksuilla untuvapeitoilla! (Pariisissahan me siis jaettiin pieni parisänky, myöskin peitto, joka oli todella heppoinen). Lisäksi huoneessa oli suomalaista piilomainontaa, Philipsiä. Soma, miniatyyri retkikeittiö pussikahveineen oli myös ilo niin silmälle kuin vatsalle. Ankka lysähtikin heti minun vastapedatulle petilleni lojumaan, kun minä otin tututksi tulleen kodinhengettärenroolin retkikeittön kimpussa. Tujakat iltakaffet kun oli paikallaan. Kahvittelun jälkeen ei tiuku vielä näyttänyt kovia lukemia, joten päätettiin pyörähtää kaupungilla. Ankka ohjaksissa seikkailtiin siellä ja täällä. Välillä kartalla, välillä ei. Haastetta kaupunkikierrokseen saatiin kaduista, jotka on todella mäkisiä. Ilma suosi, mutta villakangastakki lapasineen päivineen ois silti ollut poikaa. Niinhän se kuitenkin on, että kylmä karaistaa, ja illan päälle nautittu romanttinen illallinen Mäkkärissä sulattaa.

Lauantaina hyökättiin aamupalalle, luonnollisesti minä etunenässä. Syötiin ensin silmillä, sitten mahalla. Sitä se noutopöytä teettää.
Liikenteessä hyvissä ajoin. Jälleen Ankka oppaana kaupungille ja myöskin metsäteille kirjaimellisesti. Sieraimet ammollaan nuuhkittiin ihanaa vuori-ilmaa peltojen keskellä ja metsänsiimeksessä. Olo siis kuin uudesti syntyneellä, kun on Brysselin lemuja syksyn haistellu. Jalkapatikan jälkeen karautettiin uljaalla ratsulla -metrolla- kauniin Genevejärven rantaan.  Jälleen siis sieraimet ammollaan imettiin itseemme järventuoksuja. Aurinko paisteli, eikä ns.näkö lähtenyt.  ;)
Lounasaikaan päästiin taas oikeen makumatkalle, kun Ankan tilaama "valkoinenpitsa" oli todella kuin kalkkilaivankapteeni. Puoliraaka pohja, ilman tomaattikastiketta. Tämä yhdistelmä päätyi siis pulu ystäviemme lounaspöytään, ja jaettiin sitten minun eväät kahteen tyttöön.
Päivän päätteeksi oli sovittu treffit Ankan muinaisen au pair kaverin kanssa. Tämä kaveri siis jääny Sveitsiin sille tielle, mille lähtikin. Ilta vierähti nopiasti banaani margaritan siivittämänä, ja mainittakoon, että potkua tuomassa tujaus pippuria päälle. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis.
Kun Sunnuntain puolella kotiuduttiin hotellille, ei voitu vastustaa kiusausta. Siispä jatkettiin makumatkaa, ja tuhottiin rasiallinen sveitsiläistä suklaata sisuksiimme.

Sunnuntain pirteä peipponen olin minä, kun A käänsi kylkeä herätyskellon pärähtäessä ilmoille aamulla. Hotellin luovutus (dramaattista) oli aamupäivästä, joten ei muuta kuin kamppeet kassaan ja ulkoilmaan jälleen.
Pitääpä myös mainita semmoinen asia, että saatiin reissuun lisää hilpeyttä, kun huomattiin että minullahan on komia, sinisen violetti juuri hiuksissa! Aiemmin viikolla lettiin laitettu tumma väri taisi olla siis liian kauan aikaa vaikuttamassa. Aluksi siis tuli mietittyä meihin kohdistuvia katseita, mutta kun tajuttiin, että sinijuurihan se sieltä paistaa, niin eipä tarvinnu enää ihmetellä niitäkään katseita.
Lento kohti Brysseliä lähti illalla 19.20. Ennen lentoa pieni shoppailukierros joulua ajatellen kentällä. Haikeana kyllä tuli kateltua Geneven valoja taivaalta käsin. Ei millään olis halunnut lähteä niin aikasin. Loppuilta meni väsyneessä mielentilassa sammakoita suusta päästellessä.

Kuten aiemassa kirjotuksessa sanoin, niin Lausanne on tosiaan noin Oulun kokoinen kaupunki. Kaunis kuin mikä, ja niin siisti! Sain noinkin lyhyessä ajassa (yks hullu viikonloppu) ihan mahottoman hyvän kuvan Lausannesta, ja myös koko Sveitsistä maana. Menisin vaikka heti takas, jos mahollista ois. Seuraava reissu ehottomasti pitempänä, ja sillon aion päästä kunnolla vuorille asti. :)

Korkialla. Raikkaat ilimat.

Genevejärvi ja vuoristoa taustalla