Eipä ole runosuoni sykkinyt sitten isänpäiväkorttiin rustaamani runon jälkeen, jotenka kirjotukset tännekin jäänyt vähemmälle. Osasyynä tosin voi olla se, että ensinnäkään viime päivinä ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Toisekseen, oon iltasin juoruillu iki-ihanassa ja lähes täydellisesti toimivassa naamakirjassa sen verran, että silmäluomet on painanut enemmän kuin itse kivireki matkalaukku. Joten höyhensaarille lipuminen on ollut kovaa valuuttaa siinä vaiheessa iltaa.
Oon tosiaan aikalailla visusti ollut pullantuoksuisen kotiäidin roolissa täällä Brysselin metropolissa. No hiukan korostetusti, mutta lähes. Viime viikolla nautiskelin pitkästä viikonlopusta, sillä Perjantaina oli pyhäpäivä=vp. Silloin pääsinkin toista kertaa tälle kaudelle suosikkisarjani (niin noloa kuin se onkin) "Maajussille morsian" -ohjelman pariin. Jumitin ruutuun siis antaumuksella kiinni, ja nautin todella olostani.
Lauantaina suuntasin jälleen Ixellesin puolelle Ankan luokse. Heti kättelyssä saatiin aamupäivään säpinää, kun tuntematon pulu hyppäsi ikkunalaudalle, ja kovasti teki tuloaan jo sisälle huoneeseen. Tilanteen pelastajana toimivat salamannopeat saaliseläimen refleksit, joten puluparka taisi henkeään haukkoen lennähtää etsimään rauhallisempaa laskeutumisalustaa. Tämä ei tietenkään jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi pulun kanssa sille päivää, sillä terassilla aamukahveja hörppiessä, tuli jälleen joku tuntematon pulu apajille. Tämä puluasia alkaa siis olla jo lähes koominen, sillä koko syksyn ja alkutalven, on pulut vainonneet meitä varsin kärkkäästi, missä ikinä liikutaankaan. Muistoksi näistä ajoista, vois siis pulutatuointi molempien suuriin hauiksiin olla paikallaan.
Jahka noista riesoista oltiin päästy, niin tehtiin pikainen kaupunkikierros tarvetavaroita etsien. Löytöjä tehtiin, mm. villakangastakki talveksi hintaan 30e. Ei paha. Made by Italy, mutta en valita. Vaikutti lämpimältä. Tarvetavaroihin kuuluu myös muutama sukkapari, sillä viime viikkoina on kesäiset nilkkasukat ollu jo vähä vilposia, sekä puhki kuluneita kun syksyn niillä talsinut. Viimestään siinä vaiheessa huomasin sukkaostoksien tulevan tarpeeseen, kun piti lainata 9 vuotiaan hoitolapsen sukkia usiammin kuin kerran...
Ilta pelattiinkin sitten kotoisasti korttia ja parannettiin maailmaa. Heittäydyttiin myös villeiksi, ja käytiin Ixellesin hiljaisimmassa ja muumioituneimmassa kapakassa parit yötuopit hörppäämässä. Jos totta puhutaan, niin oltiin paikan ainoat asiakkaat sen noin puolituntisen aikana, joka siellä istuttiin. Huvittavaa. Menevämmät mestat kierrettiin kaukaa.
Huomenna on jälleen päivä, kun vanha tuttu matkalaukku löytää paikkansa tavaran kantajana, ja minä löydän paikkani sen painavan tankkilaivan vetäjänä. Viikonlopulle mitoitettu visiitti Sveitsiin, Lausanneen starttaa siis huomenna iltapäivällä. Lento Brysselistä lähtee klo 17.20, ja matkahan ei kestä kuin vaan noin tunnin. Reissukaverina siis (yllättävästi) kvaak kvaak Ankka. Lausanne on suurinpiirtein Oulun kokoinen kaupunki, lähellä Ranskan rajaa. Sanoisinko, että Lounais-Sveitsissä. Mitään erityisiä nähtävyyksiä ei ole, mikä on ihanaa. Ankka on siis ollu Lausannessa au pairina muutamia vuosia sitten, ja tarkoituksena on tehä tutkimusretki hänelle jo ennestään tuttuun kaupunkiin. Matkaoppaan vaativat saappaat luovutan siis Ankalle. Tukka putkella reissuun lähössä, tottakai.
Sveitsiä oon kuullu paljon kehuttavan maana, etenkin sen luontoa. Alpithan siellä ois se ykkösasia, mutta yksi viikonloppu tosin ei veny semmosiin patikkareissuihin.
Ei muuta kuin matkalaukulle täyttöä katsomaan.=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti