Tyyrpuuriin ja Paapuuriin: Yleistä hömpänpömppää

Kirjottelut tahtoo painottua lähinnä viikonlopuille, ja kertomukset käsittelee enimmäkseen reissuja joita tulee tehtyä.
Mutta tosiaan, arkea on täälläkin, kuten arvata saattaa. Ja sitähän on se 5 päivää viikossa. Viime viikot ollu sinänsä aika työntäyteisiä. Kiinni hommissa aikalailla sen klo:10-20, että sinänsä ei tarvi paljon tekemistä kehitellä aamuille tai illoille. Nytkin silmät luppasee. Jos aikaa on, niin lenkki piristää aamua, toisinaan iltaa. Aina ei kyllä tosiaan semmoistakaan kerkiä tehä, tai sitten on vaan tarpeeksi naatti ilimankin. Tuossa lähellähän on tosiaan sali, mutta vieläkään en ole saanu aikaseksi sinne hipsiä. Annan sen siis siintää vielä villeimmissä päiväunissani.
Tiiä mikä kotiemäntä sitä on, jahka täältä kottiutuu. Meinaan, kun päivät hyysää vauvaa, kaitsee tyttösiä ja kokkaa jne. Nimim: eilen esim pyöräytetty illallinen 6 hengelle ja näppärä omenapiirakka päälle. :D Yllättävää kyllä, kokkauksia on voinu syyvä, eikä ole saanu ruokamyrkytyksiä vielä kukkaan. Ruuanlaittoonkin oon osittain keksiny omat niksini. Esimerkkinä sanottakoon se, että tänään tein sitruunakannaa. Kasvissyöjät hyvin harvoin haluaa koemaistaa liharuokia, mikä on todellakin normaalia. Asia, joka taas ei ole minusta normaalia, on se, että moni kuitenkin luulee, että johan sitä kastiketta ainakin voi maistaa, vaikka kuin on kasvissyöjä. Tähän periaatteeseen hiukan törmäsin jälleen tänään. Ei, edelleenkään en koemaistanut (vaikka viime viikolla söin vahingossa lihapitsaa, selkäpiitä karmii vieläkin!), vaan hommasin ihka aidon, oman koemaistajan. Tämän tittelin siis rohmusi itselleen toinen seinänaapureistani.Tuomio aikaansaannoksesta oli positiivinen, joten ruokamyrkyttömyyden aikakausi jatkuu täällä edelleen, huoh.

Tosiaan, minulla on täällä nykyään kaksi kipaletta noita "seiniksiä", eli seinänaapureita. Tässä talossa kun on sen verran tilaa, niin pari huonetta on mahdollista vuokrata vieraalle. Tarpeeseen ne tuleekin sen puolesta, että täällä on ihan tuhottomasti kaikenlaisia Eu harjottelijoita, jotka on edullista luukkua vailla. Nykyset seinikset on juurikin semmoisia harjottelijoita, ja viipyvät täällä tulevan talven ajan. Sanoisinko, että molemmat on totella mukavia tyyppejä. On seuraa iltalenkille, tai vaikkapa perjantai-illan huurteiselle. (;

Kaikenlaiset au pair tapaamiset sun muut oon kyllä jättänyt täysin väliin. Miksi näin? No siksi, että heti tänne tultaessa tutustuin paljon puhuttuun Ankkaan, jonka kanssa on tullut lusittua viikonloppu jos toinenkin. Että eipä ole nyt "muita ankkoja" kerenny tässä katella. Ite asiassa tänään tosin ns.törmäsin erääseen suomalaiseen auppariin, jonka kanssa sovittiin rehevit Perjantaille, sikäli mikäli töiltämme joudetaan. Se on joudettava.

Viikonloput on usein täynnä ohjelmaa, eli sitä mennään eikä meinata, kun kerran vapaata on. Sillon harvon kun ohjelmaa ei erityisemmin ole, niin sitä kuitenkin herää Lauantaina tuhat asiaa mielessä, mitä vois tehä. Ja niin sitä taas mennään. Olenkin ottanut sen periaatteen, että nyt kun täällä oon, niin haluan nähä mahdollisimman paljon kaikkea uutta, kun täältä käsin on niin edullista ja simppeliä tehä pieniä reissuja naapurimaihin jne. Ranskanreissu on takana, itse asiassa Sveitsinreissu edessä, sekä monia monia reissuja haaveissa siihen päälle, ne sitten toteutuu jos yksinkertaisesti kerkiää ja lompakko antaa myöten. ;) Tyytyväinen kyllä saa olla, jos pääsen vielä joskus käymään Saksassa Lauran ja Katariinan luona, sekä Italiassa Paukun luona. Ai niin, ja Mirahan se siellä Hollanissa odottaa myös. :D

Asioita joita on ikävä. No, kas kummaa. Vakiot, eli ihanainen perhe (johon miellän myös ne pari poninpalleroa, sekä kuusi äänekästä viiksiniekkaa, kissaa siis <3) ja ystävät. Mielessä paljon ja vieläkin enemmän. Mitään tiettyjä ruokia ei erityisemmin ikävöi, sillä täältä kyllä löytyy yhtä hyvää sapuskaa kuin Suomesta. Vaikkakin äitin kokkauksia nyt aina ikävöi, kun maalimalla on. Tosin yks "ruoka", jonka oon huomannu pyörineen mielessä viime viikkoina; "Vihreät kuulat". Ne tavattomat makiat karkit, joita yleensä Jouluna syödään. En ikinä oo ollu mitenkään fanaattinen niitä kohtaa (vaikka ei tieten ongelmaa oo ollu, etteikö ois uponnu), mutta nyt ootan kyllä paljon, että voin hampaani semmoiseen upottaa jahka kotiudun.
Yhtenä ikävänkohteena on myös luonto ja maaseutu. Kun on peräkylästä, Kankarista kotoisin, niin ei tietenkään voi muuta oottaakkaan. Nyt kyllä tykkäisin, kun pääsis vaikka järvenrantaan nuuskimaan raikasta ilmaa, ja kattelis samalla tähtiä. Miljoonakaupunkiin ei liiemmin luontoa mahdu, saatika järveä. Eikä puisto ole lähelläkään luontoa, vaikka täältä niitä löytyykin. Yksi asia, joka talven tullen hiipii mieleen, on hiihtäminen. Vaikka täällä on ilmat vielä ollu reippaasti päälle +10, niin joku sisäinenkello sanoo, että talvi edessä, sukset kaivettava esiin. :D Ja kuten tru heppatytöllä kuuluukin, on sitä paskaakin ikävä lappamaan. Tallille, hevosenhajjuun sitä ommaa kultamussukkaa paijjaamaan. Tässäpä tätä "listaa". Joka tapauksessa, vaikka kuin ikävä onkin, niin mahtavaa on aika täällä. Monta kokemusta rikkaampana. Jotenka nautiskella ajastaan täällä, mutta kaikkia tärkiät suomijutut mielessä pitää. =)