Liirumlaarumia

Perjantaita elellään jälleen. Nostan täällä jo ennestään korkealle karahtaneita joulufiiliksiä kuuntelemalla mm."Walking in the air" kipaletta. Siinä on sitä jotain... aina. Toki myös "The Snowman" elokuva kuuluu itselläni kärkikastiin suuressa elokvuien kirjossa.
Pitäneepä myös ihan mainita, että kaksi viikkua kun eteenpäin mennään, niin minä tyttö se olen erittäin iloisena huikean muikeassa seurassa Suomessa!!! =) Jännittää!! Kädet täynnä kaikkea kivaa tekemistä sun muuta, joten säntäilen varmaan sinne, tänne ja tuonne, kun touhotan menemään.

Viime viikolla vietettiin Ankan kansa vallan veikeä Sunnuntai (tavallisesti siis ollaan räydytty Sunnuntait Ankan pienessä luukussa, Brysselin tunkkaisimmassa perukassa. Ollaan joko vedetty iltavajotukset täysin yli ja ikävöity joka toisessa sanassa Suomeen, tai sitten ollaan kotiuduttu sinne jostain rymyreissusta jalat rakoilla, sekä hautauduttu pikaruokaroskiin ja Big brother talk show:n "hurjiin" juonenkäänteihin.) Tosiaan siis, viime Sunnuntaina lähdin liikenteeseen iloisin mielin, sillä oltiin sovittu näin kotoisasti sanottuna tärskyt elokuvan merkeissä. Ennen kuin tärskyt kerkesi ees kunnolla alkaa, niin nolojen tilanteiden minä astui pikaisesti kuvioihin. Menin siis ratikalla Ankan luokse, ja tarkoituksena jättäytyä pois päätepysäkillä. Päätepysäkki toki tuli, ja ratikka tyhjeni MELKEIN. Kuka sinne jäikään sitten yksin istua napottammaan? No, minäpä minä. Olinkohan unen ja valveen rajamailla, ihan omissa ajatuksissa. Tovin istuin, kunnes havahduin todellisuuteen, että luuri laukussa kilkattaa. Ankkahan siellä hättäilee, että missä neiti luuha (A oli siis pysäkillä vastassa) kun ei näy. Naama värkki helakkana irrotin ahterin penkistä ja säntäsin rämppäämään jo sulkeutuneita ratikan ovia. Hetken rämppäsin, kunnes aukesi. Pysäkillä oleva porukka ihmeissään, että mikäs laahkasija sieltä jälkijunassa tullee tyhyjästä ratikasta. Oli hyvin äkkiä aika livetä paikalta...
Käytiin tosiaan katsomassa "Twilight" saagaan kuuluva "Breaking Dawn" part.1. Katsomiskokemus oli hyvä ja mieluisa, joskin sarjan aikaisempiin elokuviin verrattuna ei kolahtanut niin paljoa. Verta ja suolenpätkääkin oli mukana (no kas kummaa, kun on vampyyrielokuva...), mutta parissa kohtaa kieltämättä tuli "no nyt meni kyllä jo vähä yli"-olo. Itsehän en oo vielä kerennyt lukea tuota Breaking Dawn kirjaa, aiemmat sarjaan kuuluvat kylläkin kahlannut läpi. Mutta se homma siis riippuu listalla heti kun vaan kerkiän.
Elokuvan jälkeen tärskyt sai jatkoa romanttisissa merkeissä, kun vastattiin ravintelista huutavien pitsojen kutsuhuutoihin. Meille ihan uusi pulju oli, joka meinattiin ensin kiertää kaukaa. Pulju näytti ulkoapäin vaatimattomalta paikalta, ja kun hinnatkin oli vielä kohtuu alhaalla. No, rohkea rokan syö. Asteltiin sisälle, niin sieltähän paljastu oikeen mukava ja siisti paikka, sekä pitsat oli ehdottomasti parhaimmistoa, jota oon täällä syönyt. Me "mademoisellet" alettiin myös hienostelemaan, ja tilattiin pullo ehtaa punkkua palanpainikkeeksi. Eikä muuten tarvinnut siihenkään pettyä. Italialainen pitsapeku ei tosin ensin vissiin uskonut korviaan, kun kahteen tyttöön tilattiin koko pullo. Erikseen kävi tiedustelemassa, että eikö se puolikas ois kuitenkin se meidän valinta. Vielä mitä, tujaus flavonoideja teki terää. Italianot taisivat myös hoksata, että nyt on Suomalaiset asialla, joten tarkistivat tilanteen tarjoamalla "jälkiruoaksi" tujut paukut lime/sitruuna-vodka juomaa. Naulaan kantaan klopit osuivat, ja oltiin niin kohteliaita, että hujautettiin jälkiruoka-yömyssyt ääntä kohti.

Maanantai alkoi kärsimyksillä jonkun asteisen migreenin kourissa. Eikai terveyttä edistävä tujaus flavonoideja tehnyt siis temppuja? No tuskinpa. Naputus vasemman silmän takana kävi sietämättömäksi. Päivään asti kittuutin, kunnes nappasin pari Ibuxinia naamariin ja painuin torkkumaan. Näillä eväillä siis selvittiin, ja viikko lähti uudella yrityksellä rullaamaan Tiistaina. Siitähän se sitten rullasikin tähän saakka, joululauluja päivät pääksytysten rallatellen.

Huomenissa säntään taas törttöilemään nuihin kulkineisiin. Lähdetään metsästämään Ankalle talavitakkia sen Alma mummon koinsyömän rievun tilalle, sekä minulle uutta matkalaukkua. Entinen kivireki/tankkilaiva kyllä pellaa vielä, vaan joululahjat ja matkan varrella kertyneet romppeet saatava laskeutumaan Suomeen sitten parin viikon päästä.